keskiviikko 28. marraskuuta 2007

LAHTI - PIETARI KULTTUURIRATA

Komea kulttuuriteko Lahden kaupungilta. Värikkäässä kuvateoksessa paneudutaan otsikon mukaisesti tähän rataväliin monipuolisesti. Lisäksi mukana on mm. Hannu Niklanderin "Kirjallisuutta raiteilla" ja Markku Kosken "Elokuva ja rautatie - rakkautta ensi silmäyksellä" -esseet.
Kustantaja: Lahden kaupunginmuseo ja Lahden kulttuuripääkaupunkihanke.
Toimittaja: Heini Moisio
Lahti 2006

torstai 22. marraskuuta 2007

Vesi, rauta, kumi, ilma, tyhjyys.


Ratahallintokeskus kertoi raiteista 12.11.07 Enemmistö ry:n syyskokouksessa


Liikkuminen ja kuljettaminen on ekologian ja energian kannalta nykyajan oleellisin ongelmakenttä. Raiteilla raskaskin lasti kulkee kevyesti. Vain avaruudessa pikät matkat ovat ekologisempia kunhan sinne on ensin päästy. Siellä ei ole juurikaan kitkaa eikä painovoimaa. Raiteet eivät ole saaneet asemaa, joka niille kuuluisi ainakin pitkillä matkoilla. Kumia kuluu liikaa. Periaatteessa henkilöraideliikenne on kilpailukykyistä jopa välillä Helsinki -Oulu.

Enemmistö ry:n syyskokouksessa esitelmöi Ratahallintokeskuksen ylijohtaja Ossi Niemimuukko. Aluksi kannattaa muistaa, että Suomen rataverkosta on lähes 95% yksiraiteista. Myös Ratahallintokeskuksen yli-insinööri Juha-Heikki Pasanen oli paikalla vastaamassa yksityiskohtaisiin kysymyksiin. Ehkä arvaat, että puhuttiin paljon rahasta. Se tulee raiteisiin tipoittain mm. lisäbudjeteilla. Pitkäjänteinen rahoitus olisi tehokkaampaa. Niemimuukko totesi, että alhaisella rahoituksella huonokuntoisimpia rataosuuksia joudutaan sulkemaan turvallisuussyistä. Vain junaturvallisuuden vaarantuminen herättää päättäjät.

Ville Komsi kysyi, miten harvat ja erikoistuneet urakoitsijat pärjäävät silloin, kun rahat tai kelit ovat lopussa. Ratahallintokeskus on ns. tilaajalaitos. Kuitenkin se on päässyt tilanteeseen, jossa alihankkijat on voitu pitää toimivan yhteistyön piirissä.

Matti Kosola esitti mielipiteenään, että kaikki olevat radat on pidettävä välttävässä kunnossa. Malmi- ja ainakin luonnonkiviesiintymiä voi löytyä lisää mistä vain. Olemassaoleva rata voi alentaa kynnystä ottaa esiintymä käyttöön. Pian aloittavan Talvivaaran kaivoksen tarvitsema uusi rataosuus on vain vain 25 km pitkä.

Yleiskeskustelu painottui vahvasti junaliikenteen lisäämisen puoleen koko maassa. Lapin turismia tulisi hoitaa enemmän ja pidemmälle junilla. Nopeutta ja matkustusmukavuutta voidaan lisätä. Onko ravintolatoiminnan verotusta junissa mahdollista keventää?

Ratahallintokeskus saa valtiolta vuosittain 345 miljonaa euroa, mutta esittää siihen 80 miljoonan euron lisäystä. Pahimmat pullonkaulat ovat Pohjanmaan rata (yksi raide) ja Kaakkois-Suomessa rataosa välillä Luumäki-Imatra. Tasoristeykset on huutava ongelma, mutta puomikaan ei näytä auttavan, koska niitä ajetaan rikki nyt jopa 250 kpl vuodessa. Tornion ja Kolarin välisellä radalla on kilometrin matkalla jopa yli kymmenen tasoristeystä.

Rahoitusnäkymien mukaan junaliikenteen kilpailukyky huononisi ja markkinaosuus laskisi. Enemmistö ry haluaa päinvastaista kehitystä. Ratatyöt työllistävät koko maassa ja varsinkin taantuman aikana ne ovat edullisia teettää. Lähivuosina siis pitäisi ratoihin ja junalikenteeseen satsata, kun ylikuumentunut talouskehitys jäähtyy. Henkilöautoja myydään nytkin halpuuden harhalla samalla, kun auton rahoitus kallistuu. Kansantalous menettää ”ruostumisella” kuudessa vuodessa näiden uusien auton arvon. Ratoihin tehty investointi vaikuttaa keskimäärin 30 vuotta, sillat elävät yli sata vuotta.


Matti Kosola

keskiviikko 14. marraskuuta 2007

YKSITYISAUTOILUN KASVULLE LOPULLINEN SINETTI?

Toivottavasti olen täysin väärässä otsikon suhteen. Miksi epäilen? Miksi autoala ja moottoritoimittajat hihkuvat onnesta valtavien veroalennuksien johdosta. Ovatko he aidosti onnellisia, että päästöt mahdollisesti vähenevät kokonaisuudessaan ja ympäristön kuormitus vähenee? Seuraavassa pessimistiset epäilykseni:

Autoverotuksen suuri alennus houkuttelee ostamaan yhä uusia autoja. Perheisiin hankitaan kakkosauto, joka aiheuttaa sen, että puolisokin (käytännössä nainen) helpommin siirtyy joukkoliikenteestä yksityisautoiluun työmatkoillakin. Tämä on todella ison luokan kuolinisku joukkoliikenteelle!

Rivointa loppusyksyn iltapäivälehtien ym. "ilmaisessa uutismarkkinoinnissa" on suora houkuttelu ostamaan vuoden loppuun mennessä jättikokoisia Land-Rovereita ja vastaavia möhkäleitä. Isot Porschetkin peesiin. Voiko iljettävämpää markkinointia olla! Näin säästät tuhansia ja tuhansia euroja, jotta voit sitten tulevina vuosina machoilla ja kaupunkimaastureiden massoilla pelotella jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Järkevät vähän kuluttavat pikkuautot saavat pelätä samoin tavoin. Miten itsekästä ja lapsellista voikaan tyhmimpien miesten ja naistenkin moottorimaailma olla!

Ymmärrettävästi veromuutoksen takia myös käytettyjen autojen hinnat laskevat olennaisesti. Näin uuteen vaihtaja ei suuremmin hyödy veroalennuksesta. Kuka hyötyy? Halvemmat uusien ja käytettyjen autojen hinnat houkuttelevat autottoman hankkimaan peltilehmän. Kuka tästä eniten kärsii? Tietysti joukkoliikenne ja ympäristö.

Minua on jo vuosikymmeniä ärsyttänyt tämä "luontoystävällisyys"-näkökulma. Katalysaattorit ym. ratkaisevat muka kaiken. Nyt ei autoilijaa voi omatunto enää soimata. Autokannan kasvu kuitenkin kasvattaa kasvihuonekaasuja mutta ennenkaikkea pienhiukkasia. Hesarin autoliitteessä "Tallirenki"- kolumnisti sanoo 10.11: "Pienhiukkaset aiheuttavat (Kansanterveyslaitoksen arvion mukaan) 1300 ennenaikaista kuolemantapausta vuodessa, dieselautot ovat liikennepölyn, kotoisen teollisuutemme ja kaukokulkeuman ohella syypäitä siihen. Eli pienhiukkasista aiheutuu kolme kertaa enemmän kuolemia kuin liikenneonnettomuuksista!"
Onneksi on nyt kostea marraskuu. Kevättalven nastarenkaat tekevät taasen ikävän tehtävänsä ennenkaikkea astmaatikoille!

Lopuksi optimismia. Toivon hartaasti, että EU:n 120 gramman päästötavoiteraja toteutuisi nopeasti. Nyt tuo Suomessa verotuksen taitepisteeksi asetettu 180 gramman hiilidioksidipäästö ajeltulta kilometriltä ei todellakaan ohjaa hankkimaan vähäpäästöisempiä autoa. Keskikokoiset kaupunkimaasturitkin jäänevät suurimmalta osin raja-arvon alle.

Risto Larjavaara

lauantai 3. marraskuuta 2007

RADAT KUNTOON

Ratahallintokeskuksen ylijohtaja Ossi Niemimuukko selvittää
rautateittemme nykykuntoa ja ratojen tulevaisuutta

maanantaina 12.11 klo 18.00 ravintola Elielin kabinetissa
Helsingin rautatieasemalla (ison salin perimmäisessä kulmassa)

17.30 Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry:n
sääntömääräinen syyskokous

Postitimme viime viikolla Enemmistö 2/07 -lehtykäisen
säästösyistä vain viime vuosina maksaneille jäsenille. Satsaamme ensi
kevääseen, jolloin lähetämme tuhdimman juhlanumeron 40 vuoden taipaleen
kunniaksi.

Lopuksi kaunis kiitos taasen salaperäiselle Joulupukille, joka
on tukenut meitä reilusti. Rahaa tarvitaankin nimenomaan laadukkaamman
kevätlehden painatuskuluihin.

lauantai 27. lokakuuta 2007

ENEMMISTÖÄKIN YLESSÄ!

Radiosarjassa "Villit vuodet" - Suuret luokat haastatellaan Enemmistön pj. Risto Larjavaaraa. Ohjelma kuunneltavissa Areenasta 27.10.-26.12. Tänä viikonloppuna la 19.33 Radio Peilissä. Kaiketi myös sunnuntaina Radio Peilissä. Ohjelman tarkempi nimi on "Rauta-autojen kulta-aika".

torstai 18. lokakuuta 2007

ALKAAKO KAUPUNKISUUNNITTELUSSA VIHDOINKIN UUSI VAIHE?

Suurella mieltymyksellä luin Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Jukka Peltomäen haastattelun Hesarissa (14.10.). Hän visioi tulevasta Marja-Vantaasta pyöräilykaupunkia: "Siitä tulee ensimmäinen asuinalue, jossa kaupunkisuunnittelu lähtee liikkeelle polkupyöräilyn ehdoilla."
Peltomäen mukaan laadukkaat pyörätiet ovat tärkeitä. Tuleville juna-asemille tullaan varaamaan hyvät säilytyspaikat pyörille. Kevyen liikenteen suosimisen toivotaan näkyvän vähentyvänä autoiluna ja parempana kansanterveytenä.

Pääkaupunkiseudulla on edessä valtavia rakennuskohteita. Tällaisia ovat muun muassa Jätkäsaaren ja Kalasataman uudet asuinalueet, Keski-Pasila, Sipoon alueiden mahdollinen liittäminen Helsinkiin ja joskus Malmin lentokenttäkin. Näissä on todella otettava jo suunnitteluvaiheessa huomioon pyöräilyn edellytysten parantaminen. Samoin uusille länsimetron asemille on saatava katetut pyöräparkit, joissa on kameravalvonta. Nykyään suuri osa lähipyöräilystä metro- ja juna-asemille jää tekemättä varkauksien ja ilkivallan takia.

Risto Larjavaara

sunnuntai 7. lokakuuta 2007

VAPAASEEN AUTOETUUN PUUTUTTAVA

Vapaa autoetu tarkoittaa sitä, että työnantaja maksaa kaikki autosta
johtuvat kustannukset. Suomessa on n. 80000 työsuhdeautoa, joista kolme
neljästä on vapaan autoedun piirissä. Tässä hajahuomioita aiheeseen:
- Ajokilometrejä tulee enemmän, kun polttoaineenkin maksaa työnantaja.
- Autot ovat keskimääräistä suurempia ja enemmän kuluttavia.
- Suuret kaupunkimaasturit eivät houkuttele taloudelliseen ajoon.
- "Firma maksaa" asenne houkuttaa tehokkailla autoilla helpommin
kaahailuun.
- Vapaan autoedun suosio osoittaa, että se on edullinen sekä
työnantajalle sekä työntekijälle. Edullisuus siirtyy muiden
veronmaksajien kontolle, jotka eivät voi harrastaa tällaista
verosuunnittelua.

Viime aikoina on aihe kirvoittanut ansiokasta keskustelua Hesarin
pääkirjoitusta myöten. Miksi Suomessa suorastaan houkutellaan
ylenmääräiseen autonkäyttöön valtiovallan siunauksella. Tarttis tehdä
jotakin!

maanantai 24. syyskuuta 2007

KEHUJA VUOSAAREN SATAMALLE

Männä aikoina oltiin monta mieltä suursataman paikasta. Pulinat pois ja katse tulevaisuuteen. Parin vuoden sisällä Vuosaaren satamasta kulkee jo pitkiä tavarajunia. Enemmistöläisenä on upeata seurata, josko suuri osa sataman liikenteestä siirtyisi raiteille. Ainakin edellytykset ovat hyvät. Ratapiha on muhkea ja sinne johtaa toistakymmentä kilometriä pitkä tunnelirata pääradalta. Viime viikolla muurattiin peruskivi John Nurmisen logistiikkakeskukseen, jonne tulee raidettakin 300 metriä. Nurmisella on yli 800 omaa tavaravaunua. Keravalle ja muuallekin valmistuu vastaavia keskuksia, joissa raiteet ovat mukana.

Kyllä aika ajoi jo kauan sitten Länsisataman ja Sompasaaren satamaraiteet nurmettumaan eli junien kuljettamat tavaramäärät ovat olleet vähäisiä. Nyt herää toivo uudesta noususta.

Harras toive VR:lle ja Ratahallinnolle. Järjestäkää tunneliradan valmistuttua useampana viikonloppuna oikeilla matkustajajunilla tutustumismatkoja uuteen satamaan. Olen valmis maksamaan ensiluokan hinnankin tarvittaessa!

Risto Larjavaara

sunnuntai 16. syyskuuta 2007

AUTOTON PÄIVÄ

Ensi lauantaina eli 22.9 vietetään jälleen kansainvälistä Autotonta päivää. Ranskasta idea lähti liikkeelle 1998. Suomi tuli mukaan vuonna 2000. Enemmistö ry ajoi innokkaasti asiaa vuonna 1999. Lehtemme syysnumero oli silloin julistemuotoinen.Siinä luki suurin kirjaimin punavalkoisella pohjalla; PÄIVÄ ILMAN HENKILÖAUTOA - kaupunki ihmisille. Vähemmän pölyä, melua ja pakokaasuja.

Viime vuonna Autottoman päivän tapahtumia järjestettiin 15 paikkakunnalla Suomessa. Vuodesta 2003 homma on paisunut Liikkujan viikoksi eli tänä vuonna 16-22.9. Tapahtumakalenteri löytyy googlesta vaikkapa "autoton päivä" hakusanalla.Sieltä löytyy mm. seuraavaa:
Helsingissä ke 19.9 klo 18.00 (Hesarissa 16.9: klo 18.30!) keskustelu Pyöräliikenteen kehittämisestä Kansakoulukatu 3:ssa Kaupunkisuunnitteluviraston auditoriossa. Paikalla mm. kyseisen viraston liikennesuunnittelupäällikkö Olli-Pekka Poutanen ja lautakunnan pj. Maija Anttila.

Tampereella ke 19.9 13-16 Joukkoliikenne viisas valinta -seminaari auditorio Väinössä Työväenmuseo Werstaassa.

Joensuussa la 22.9 Critical Massa klo 12.00 Kaupungintalon parkkipaikalta. Pyöräkulkue saasteettoman liikkumisen ja parempien pyöräilymahdollisuuksien puolesta.

Helsingissa la 22.9 Parkkiruutu picknic 14-18 Pohjois-Espa 35 edustalla.

keskiviikko 12. syyskuuta 2007

ENEMMISTÖ YLEN RADIO YHDESSÄ

Perjantaina 14.9 klo 13.00 on Ylen Radio Yhdessä keskustelusarjan "Kolmessa polvessa" aiheena "Autolla pääsee". Keskustelijoina Autoliiton tj. Pasi Nieminen, autonasentajanainen ja moottoriurheilun harrastaja Heidi Ahjonpalo ja Enemmistön ry:n pj. Risto Larjavaara. Autoväellä on 2-1 enemmistö väittelyssä, mutta katsotaan miten enemmistö pärjää! Ohjelmaa voi myöhemminkin kuunnella netin kautta Ylen sivuilta.

tiistai 4. syyskuuta 2007

MEDIAN BENSAKAUHISTELU VARSINAISTA LOISKIEHUNTAA

Urho Kekkonen käytti "loiskiehunta"-termiä 1960-luvulla. Se tarkoittanee ylikierroksilla ja kierosti käytävää väittelyä liioitellen. Budjetin mukaan polttoaineveroja nostetaan hitusen. Se tarkoittaa 18000 km vuodessa ajavalle perheautoilijalle 57 euron lisämaksua vuodessa (diesel 53 euroa). Määrätyillä piireillä on suhteeton valta nostaa jumalaton älämölöö mieleisistään aiheista. Tuollainen 50-60 euroa on perheen kesämökkimatkan poikkeaminen ruokatauolle jätskeineen ja limpsoineen ABC-asemalle.

Miksi tämä formulakansa mukisematta hyväksyy MTV:n maksullisen kanavan 100 prosentin korotuksen. Heti ollaan valmiita maksamaan 240 euroa vuodessa suorista formulakisoista (siis enemmän kuin normaali tv-lupa). Olisikohan niin, että kaupallinen media ei noki juurikaan toisiaan. Valtiollista Yleä on helppo rätkiä muutamankin euron korotuksesta mielinmäärin, sehän ei vaivaudu lyömään takaisin.

Risto Lurjusvaara

lauantai 25. elokuuta 2007

ON SE NIIN VÄÄRIN!

Tapahtuipa äskettäin Vuosaaren sillalla. Vanhempi nainen pyöräili pohjoista puolta kohti Vuosaarta. Takaa tuli kovaa vauhtia kolme mustapukuista poikaa mustilla skoottereillaan. Torvea soitettiin ja hiljentämättä ohi. Nainen kaatui törmäyksen seurauksena. Pojat eivät edes hiljentäneet, vaikka huomasivat kaatumisen. Vuosaaren sillalla anastettiin jo monta vuotta sitten jalankulkijoilta ja pyöräilijöiltä tilaa sen verran, että saatiin autoilijoille yksi lisäkaista. Kauniisti luvattiin erillisestä kevyenliikenteen sillasta tulevaisuudessa, mutta asia jäi silleen. Sillalta jatkuu kanjonissa nelikaistainen Vuotie, jonka reunoilla sojottavat taipumattoman vankat teräspylväät lampuille. Väylä houkuttelee ajamaan roimia ylinopeuksia ja tuloksena on ollut kuolemaankin johtuneita törmäyksiä tolppiin. Ymmärrettävästi tolppien sijoittaminen ilman turvakaiteita on ollut alunperinkin virhe. Nyt isolla rahalla virhe korjataan kaiderakentein.

Mitä ajan takaa?

On raukkamaista liikennesuunnittelua, että kevyen liikenteen väylät tehdään entistä turvattomimmiksi sallimalla nykyaikaiset nopeat moposkootteritkin usein sinne. Suomessahan tehtiin se virheratkaisu jo 1970-luvulla, että valkoisella maalipurnukalla halvasti ratkaistiin kevyenliikenteen ongelmat. Pantiin liikenteen heikommat osapuolet jalankulkijat ja pyöräilijät riitelemään keskenään. Esim. Tanskassa ja Hollannissa on itsestäänselvää, että autoväylän reunassa on oma pyöräkaista ja jalankulkijat ovat turvallisesti korkeammalla jalkakäytävillään. Autoilijat ovat luonnollisesti tyytyväisiä nykytilaan Suomessa. Moposkootterit eivät ole hidastamassa heidän kulkuaan autokaistoilla. Nyt siis kevyenliikenteen väylillä on jo kolme riitelevää osapuolta. Ylläkerrotun ikävän esimerkin mukaan moposkootterit ovat kovine nopeuksineen paitsi tosivaarallisia mutta myös bensankatkuineen ja meluineen harmittavia muille kevyenliikenteen osapuolille!

Vuotien osalta ihmetyttää, miten nopeasti löytyy miljoonia euroja autoilijoiden turvallisuuden hyväksi. Kohta voidaan kaahata entistä huolettomammin ylinopeuksilla. Pikkurahalla oltaisiin voitu tehdä töyssyhidastimet, jotka ovat varmin tapa alentaa ylinopeuksia. Koskahan jalankulkijoiden turvallisuuteen reagoitaisiin yhtä nopeasti. Pitää tapahtua pienen lapsen kuolema vihreillä valoilla ja valtava mediajulkisuus kuten Munkkivuoren tapauksessa. Sitten monen monen vuoden kuluttua rakennetaan jalankulkutunneli. Läheisissä katutason valoissa voidaan entistä huolettomammin jatkaa ajamista tuoreita punaisia vasten. Kyllä jalankulkijat on opetettu olemaan nykyään luottamatta edes omiin vihreisiinsä ja pikkulapset kiertämään pitkäkin matka tunnelin kautta.

Risto Larjavaara

tiistai 14. elokuuta 2007

LIIKENTEEN LUOKKATAISTELU

Näin kesän päättyessä laitetaan vielä edellisestä lehdestämme pyöräjuttu. Nämä asiat eivät vanhene tai muutu hetkessä!

Maan ystävät järjestävät sarjan pyörämarsseja, joista ensimmäinen keräsi mukaan n. 150 aateveljeä. Olin paikalla ”ainoana vanhana” muistelemassa Enemmistö ry:n pyörämarssia Soininvaaran ja Komsin johdolla. Mukana oli myös Petri Sipilä, joka pääsi HS:n sivuille kertomaan mielensoitusreitin koeajosta ja teeseistään pyöräilyn aseman parantamiseksi. Artkkelista seurasi vilkas keskustelu HS:n keskustelusivuilla ja tehdessäni tätä yhteenvetoa aiheeseen on tullut yli 150 mielipidettä. Eniten puhuttaa laiton ajo jalkakäytävillä, pyöräilyn saasteettomuus (ilman laatu), kulttuurierot (Tukholma jne), talviajo ja terveysvaikutuksen ohella pyöräilyn vaarallisuus. Pyöräily kaupunkiliikenteessä koetaan vaarallisena, nimenomaan oletettu vaara on usein esillä. Tähän liittyy samalla autojen pelottava rooli niilläkin kaduilla, joilla on 30 rajoitus. Autoilijaan ei luoteta.Jalankulkijat eivät luota vastaavasti pyöräilijään, varsinkin jos hän pujottelee ”taitavasti” ihmisten seassa. Pyöräilijät taas inhoavat hortoileva jalankulkijoita, jotka eivät jätä merkittyä pyörätietä vapaaksi. Yhteisillä kevyen liikenteen väylillä ei ole opittu kulkemaan kummassakaan reunassa vaan yleensä kaarrellen keskellä. Koirien hihnat tuovat todellista vaaraa ja ainakin kerran on nyrkkien käyttö hihnatörmäyksen jälkeen vienyt osapuolet raastupaan.Keskusteluissa tuodaan esiin, miten moni muu kaupunki on onnistunut lisäämään pyöräilyä ja sen nautittavuutta. Pyörähän on tosi nopea kaupungissa mikäli niin halutaan. Tämä reviiritaistelu onkin esillä useimmissa mielipiteissä niin, että Petrin ehdotus siirtää pyöräilijät ajoradalle ja mieluummin merkitylle kaistalle, saa paljon kannatusta. Yksi tosiasia nyt on se, että muutamissa kohdin pyöräilijä ei uskalla mennä ajoradalle, vaikka ko. bussikaistalle kuuluisikin mennä. Juuri busseista (+takseista) on tullut kauhukertomuksia. Toinen tosiasia se, että Kulosaaren ja paria muuta siltaa lukuunottamatta, ei pyörällä voi ajaa niin lujaa kuin haluaa. Näitä pikateitä haluttaisiin kokeilla, esim. pyöräilyputkia. Ihmetellään, miten keskustatunneliin ja vastaaviin on varaa, mutta ei mihinkään kevyen liikenteen kokeiluihin.Usein tulee esiin se, että porukalla (kriittinen massa) uskalletaan pyöräillä autojen seassa. Joku ehdottaa, että merkin takana odotetaan sopivaa kertymää ja ajetaan sitten pulssina kuin linja-autolla. Ajatuksena on, että autojen tekemät ohitukset koetaan pahemmaksi kuin esim. lyhyt turvaväli.Liikenneasioissa on paljon mälsää, koska keskustelu on kiivasta koskien ylinopeuksia, suojateitä ja juuri pyöräilyä. Nopeat ja hyvät autot ovat muuttaneet koko asetelman. Vain rohkeimmat uskaltavat maanteille kävelemään tai pyöräilemään. Kaduillakin on autojen valta kasvanut etenkin maasturi-ilmiön myötä. Suojateitä ei pysty suojaamaan edes liikennevaloilla. Pysäytyspuomeja tarvitaan ... Kustaa vaasan tielle ainakin.Huolestuttaavinta on, että kevyen liikenteen osapuoletkin ovat vastakkain. Jalankulkijat haluavat pyörät ajotielle, mihin autot eivät niitä päästäisi. Pyöräilijä on nyt marttyyrin asemassa, sorrettu luokka. On sääli, kun autoilijat voivat sysätä pääongelman pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden väliseksi riidaksi.Pyöräilyn kannatus on erittäin suuri sinänsä, mutta - kuten yleensä - vain harva on valinnut sen elämän tavakseen. Hajanainen kaupunkirakenne pakottaa vähintään joukkoliiikenteen käyttäjäksi. Samoin talvi koetaan hankalaksi, vaikka varusteet ja renkaat ovat nykytekniikalla OK. Talvipyöräilyn lisääntyminen vaikuttaisi ”luokkataistelussa” tehokkaimmin.Toivon, että tänä kesänä mm. pyörämarssein osoitetaan pyöräilyn tärkeä rooli ekologisessa kaupunkiliikenteessä. Asiassa voivat auttaa monet järjestöt alkaen Suomen ladusta aina Pro Keskuspuistoon. - Yhteistyöterveisin Matti Kosola