KEHUTAANPA LAATULEHTEÄ

Viime vuosina on mielikseen lukenut Arkkitehti-lehteä. Sieltä löytyy tervettä kritiikkiä autovallan mammuttihankkeisiin. Esim. tämän vuoden ykkösnumerossa oli Eeva Simolan ansiokas artikkeli "Tilapulaa vai autotunkua?", jossa analysoitiin mahdollista keskustatunnelia.
Uusimmassa 3/07-numerossa päätoimittaja Harri Hautajärvi laukoo osuvasti pääkirjoituksessaan otsikolla "Kestävään kaupunkiliikenteeseen":

Hinta-arvio Helsingin keskustatunnelista ja sen pysäköintihalliliittymistä on noussut 525-595 miljoonaan euroon, mikä on alkanut tutisuttaa megalomaanista, vuosikymmenien ajan suunniteltua insinööriunelmaa. Tunnelihanke edustaa mennyttä aikaa, ja se hyödyttäisi lähinnä niitä yksityisautoilijoita, joille joukkoliikenne ei kelpaa. Jättitunnelilla houkuteltaisiin lisää autoilijoita ahtaalle Helsingin niemelle etenkin Espoosta, vaikka länsimetron rakentaminen on alkamassa. "Rakentamisesta on luovuttava", linjasi Helsingin Sanomat perustellusti keskustatunnelihanketta vastustavassa pääkirjoituksessaan 22. huhtikuuta.
Britanniassa ja Ruotsissa on todettu, että nykyisenä ilmastonmuutoksen aikana yksityisautoilu ei ole enää yksityisasia. Lontoossa ollaan tyytyväisiä uusiin ruuhkamaksuihin: keskustan ruuhkat ovat vähentyneet, ilma on puhdistunut ja viihtyisyys lisääntynyt, ja väki on siirtynyt kävelemään, pyöräilemään ja käyttämään joukkoliikennettä. Tukholmassa otetaan onnistuneen kokeilun ja kansanäänestyksen myötä tietullimaksut pysyvästi käyttöön elokuussa.
Viime vuonna Helsingin ilmanlaatu oli hälyttävän huono 59 päivänä. Siksi yksityisautoliikenteen saastuttamassa ja ruuhkauttamassa Helsingissä pitäisi ottaa käyttöön keskustaan ajavien ja sieltä poistuvien henkilöautojen ruuhkamaksut. Samalla tulisi laajentaa kävelykeskustaa ja lisätä polkupyöräteitä, sillä useimmissa länsieurooppalaisissa kaupungeissa, vaikkapa Oulussa, on kävelykatuja ja pyöräteitä jo paljon enemmän kuin Helsingissä. Pääkaupunkiseudulla olisi myös syytä panostaa joukkoliikenteen parantamiseen sekä pysäkkien ja asemien viihtyisyyteen. Nykyisten siperialaisten odotushallien sijaan tulevista metroasemista voitaisiin tehdä viihtyisiä ja kauniita paikkoja - mallia löytyisi esimerkiksi Lontoon uusista metroasemista. Metropolimme keskusta-alueita kannattaa kehittää ihmisten, ei autojen ehdoilla.

LAUSUNTO LIIKENNEMINISTERIÖÖN

Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry:n lausunto Liikenne- ja viestintäministeriön Liikennepoliittiseen selontekoon (2007) Vuodesta toiseen kaikissa mahdollisissa visioissa toistetaan mantraa, että joukkoliikenne on asetettava etusijalle pitkän tähtäyksen suunnitelmissa. Näin torjuttaisiin parhaiten ilmastonmuutosta. Mikä on todellisuus? Helsingin ja Turun välille rakennettiin yli 100 vuotta sitten raideliikenneyhteys. Edelleenkin suuri osa välistä on yksiraiteista. Samaan aikaan on valmistumassa valtavat rahasummat vienyt moottoritie kaupunkien välille. Puhutaan kauniisti raideverkoston kehittämisistä, mutta todellisuus on toinen. Tavaraliikenne on yhä enenevässä määrin siirtynyt kumipyörille. Jos siis halutaan kasvihuonepäästöjä vähentää, niin nykyinen suuntaus on väärä. Yksinkertainen ratkaisu on pitkäjänteisesti alkaa satsata raiteisiin ja raideliikenteeseen olennaisesti enemmän valtion väyläbudjetista. Liikenne 2030 ohjelmassa sanotaan selkeästi, että hajanainen yhdyskuntarakenne johtaa entistä enemmän henkilöautoriippuvaiseen elämänmuotoon. Verotuksella tähän voidaan vaikuttaa. Työmatkavähennyksiin ruuhka-Suomessa on otettava olennaisesti tiukempi tulkinta. Vastaavasti joukkoliikenteen käyttämiseen on annettava houkuttelevia porkkanoita yhteiskunnan taholta. Autoalalla on valtava vaikutus yleiseen mielipiteeseen. Nykyään lähes jokaisessa ilmaisjakelulehdessäkin on moottoritoimittajien yksisilmäisiä palstoja, joissa valitetaan polttoaineiden kalleutta ym. Tosiasiassa Suomessa ansiotuloihin nähden bensa on olennaisesti edullisempaa kuin esim. Baltian maissa. Suuri osa autoilijoista varsinkin isoimmissa kaupungeissa saa ilmaiset autoedut ja parkkiruudut. Ymmärrettävästi tämä vain lisää auton käyttöä kaikilla matkoilla. Tilastot osoittavat kiistattomasti, miten joukkoliikennematkojen osuus vähenee suhteessa yksityisautoiluun. Ei oikeastaan ole ollenkaan autoalaa (maahantuojat, mainonta, autolehdet jne) vastavaa tahoa, joka pystyisi markkinoimaan joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun etuja houkuttelevasti ja tehokkaasti. Ilmastonmuutoksen myötä eettiset näkökulmat liikkumiskäyttäytymisessä varmaan tulevat keskeisemmiksi. 15.6.2007 Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö r.y. Risto Larjavaara (pj)

Lämpimät kiitokset jäsen- ja tukimaksuista

Sain tiliotteen toukokuulta. Kevään lehden postitus- ja painatuskuluihin piti saada n. 1100 euroa ja jännitys oli huipussaan. Kahdeksan sivun verran tuli jäsenmaksuja ja joukossa riemastuttavasti melkoisia tukimaksuja. Nyt 1100 on kuitattu ja yli 500 euroa jäi tilille.
Katsotaan nyt, pystymmekö toimittamaan syysnumeron. Ensi vuonna Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö r.y. täyttää kunnioitettavat 40 vuotta. Jokatapauksessa keväällä 2008 teemme tanakamman juhlanumeron, jonne mielellämme odotamme muisteluksia eri vuosikymmeniltä. Kirjeet ja sähköpostit tervetulleita pj:lle (ristolarjavaara@suomi24.fi) ja osoite Furumonkuja 4 F 12, 00990 Hki.
Tietysti toiveikkaina odotamme vielä rästijäsenmaksuja ja tukimaksuja, jotta rahat riittäisivät syksyn lehden kustannuksiin.
Tämä nettietusivumme on juuttunut taidonpuutteesen. Meikäpoika ei osaa sitä tehdä. Blogi on helpompi. Toiveikkaina odotamme alan osaajaa!

Mukavaa kesää toivottaa yhdistyksen puolesta Risto Larjavaara

PASILAN PISAROINNISTAKO PELASTUS?

Pasilan rautatieasema tulee väistämättä nousemaan aivan välttämättömäksi risteysasemaksi. Aluksi sen suuruutta ihmeteltiin. Nyt asia on kääntynyt loistavaksi ennakoinniksi.
Helsingin päärautatieasema on sietokykynsä äärirajoilla. Kiskoja ei Linnunlaulun kautta enää pystytä lisäämään eikä lisälaituritilaa löydy. Ruuhka-aikoina yksikin puolen minuutin ystävällinen odotus viime tingan juoksevia matkustajia kohtaan voi aiheuttaa ikävän ketjureaktion.
Vantaalla ollaan siirtymässä syöttöliikenteeseen juna-asemille, joka sinänsä on järkevää. Raideliikenne tuottaa kasvihuonekaasuja olennaisesti vähemmän kuin linja-autot. Mutta! Taasen raiteiden matkustajamäärät kasvavat. Lähitulevaisuudessa aletaan rakentaa uutta
rataa, jonka nimestä keskustellaan vielä (Marja-, Kehä- vai Kiitorata). Se tuo jo lentokentältäkin taasen suuret matkustajamäärät. Lahden oikoratakin on selvästi näyttänyt suosionsa.
Piankin on tehtävä kauaskantoisia ratkaisuja, miten tästä yhtälöstä selvitään.
Pasila tulee olemaan ratkaiseva paikka. Olisiko aluksi ratkaisu Kampin ja Pasilan välisestä metroyhteydestä, joka saattaisi jatkua Viikin suuntaan.
Isona ratkaisuna on suunniteltu Pisara-ratalenkkiä eli kantakaupungin kiertävää tunnelirataa. Asemat olisivat Töölössä oopperan kohdalla, ydinkeskustassa Forumin paikkeilla ja Hakaniemessä olisi metron kanssa rinnakkeinen asema. Maallikkoharrastajan mielestä ydinkeskustan asema voisi olla etelämpänäkin esim. Espojen alla. Sinnehän voi olla yllättävän pitkä kävelymatka Päärautatieaseman laiturien pohjoispäistä.
Jokatapauksessa suurisuuntaisia ratkaisuja on tehtävä, jos raideliikenteen lisääntyvät matkustajamäärät pystytään kunniakkaasti hoitamaan. Itsestäänselvää nykyisen ilmastonmuutoksen aikaan on se, että raideliikenne on ehdottoman mielekästä ja ympäristöystävällistä muihin liikkumismuotoihin verrattuna.

Risto Larjavaara