Pasilan rautatieasema tulee väistämättä nousemaan aivan välttämättömäksi risteysasemaksi. Aluksi sen suuruutta ihmeteltiin. Nyt asia on kääntynyt loistavaksi ennakoinniksi.
Helsingin päärautatieasema on sietokykynsä äärirajoilla. Kiskoja ei Linnunlaulun kautta enää pystytä lisäämään eikä lisälaituritilaa löydy. Ruuhka-aikoina yksikin puolen minuutin ystävällinen odotus viime tingan juoksevia matkustajia kohtaan voi aiheuttaa ikävän ketjureaktion.
Vantaalla ollaan siirtymässä syöttöliikenteeseen juna-asemille, joka sinänsä on järkevää. Raideliikenne tuottaa kasvihuonekaasuja olennaisesti vähemmän kuin linja-autot. Mutta! Taasen raiteiden matkustajamäärät kasvavat. Lähitulevaisuudessa aletaan rakentaa uutta
rataa, jonka nimestä keskustellaan vielä (Marja-, Kehä- vai Kiitorata). Se tuo jo lentokentältäkin taasen suuret matkustajamäärät. Lahden oikoratakin on selvästi näyttänyt suosionsa.
Piankin on tehtävä kauaskantoisia ratkaisuja, miten tästä yhtälöstä selvitään.
Pasila tulee olemaan ratkaiseva paikka. Olisiko aluksi ratkaisu Kampin ja Pasilan välisestä metroyhteydestä, joka saattaisi jatkua Viikin suuntaan.
Isona ratkaisuna on suunniteltu Pisara-ratalenkkiä eli kantakaupungin kiertävää tunnelirataa. Asemat olisivat Töölössä oopperan kohdalla, ydinkeskustassa Forumin paikkeilla ja Hakaniemessä olisi metron kanssa rinnakkeinen asema. Maallikkoharrastajan mielestä ydinkeskustan asema voisi olla etelämpänäkin esim. Espojen alla. Sinnehän voi olla yllättävän pitkä kävelymatka Päärautatieaseman laiturien pohjoispäistä.
Jokatapauksessa suurisuuntaisia ratkaisuja on tehtävä, jos raideliikenteen lisääntyvät matkustajamäärät pystytään kunniakkaasti hoitamaan. Itsestäänselvää nykyisen ilmastonmuutoksen aikaan on se, että raideliikenne on ehdottoman mielekästä ja ympäristöystävällistä muihin liikkumismuotoihin verrattuna.
Risto Larjavaara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti