Suomi - Ruotsi polkupyörämaaottelu ja muutakin jorinaa

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/60/bf/04/60bf048dca801234cc0a5d2f30419524.jpg (11.9.2016)

Jälleen yleisönosastot täyttyvät jutuista, miten pyöräilijät ovat samanlaisia liikenneraivoajia kuin autoilijatkin. Siis kaikki yhtä pahiksia. Jalankulkijatkin paukuttavat autojen peltejä raivostuneina. Siis aivan kaikki yhtä pahiksia!

Viime kesänä tuli tutkittua Göteborgin ja Tukholman pyöräilyolosuhteita. Siellä ollaan lähempänä Tanskan ja Hollannin malleja, joissa jalankulkijat ja pyöräilijät eivät joudu törmäyskurssille. Suomessa vasta aloitellaan asiassa.

Tukholmassa avataan syyskuussa Östermalmilla 250 korttelin alueella 20 yksisuuntaisella kadulla mahdollisuus pyöräillä vastasuuntaan autokadulla (ei siis jalkakäytävällä). Näin pyritään ydinkeskustan liikennetempoa rauhoittamaan (ks. östermalmsnytt.se).

Landskrona on Ruotsin pyöräilevin kaupunki.

Slussenin liikennesolmu on nykyään kuin sodan jäljiltä. Tukholmassa on vuosia käyty kiihkeää väittelyä sen tulevaisuudesta.  Bevara Slussen -liike on pelännyt autoliikenteen tuhoavan alueen. Saa nähdä, mitä siitä muodostuu lähivuosina.

Helsingissä on pyöräilymaailmaa ärsyttänyt ennenkaikkea Pasilan liikennekaaos. Alkukesästä Enemmistö muiden järjestöjen ohessa otti asiaan kantaa yhteisessä julkilausumassa. Tukholmassa on tapana ottaa ajoradalta tilaa väliaikaiselle pyörätielle. Erityisen tökerö tapaus täällä on koko Kulosaaren sillan eteläisen kevyen liikenteen väylän totaalinen katkaiseminen vuosiksi. Perusteluina sanottiin, ettei ajoradan ylitystä Kalasatamassa  saada millään turvalliseksi. Vastaavasti Vuosaaren Rastilan metroaseman kohdalla pyöräilyn pääväylä suljettiin läheisen rakennustyömaan varastotilaksi.

Ettei tämä maaottelu menisi Ruotsin kehumiseksi, niin kehutaan Helsinkiin saatuja kaupunkipyöriä. Systeemi pelaa ja vielä laajenee ensi vuonna. Pyörät toimivat ja ovat mukavan värikkäitä!

Lopuksi kertomus pienten yhdistysten ikuisesta "jatkumosta":

Enemmistö perustettiin  v.1968 ajamaan mm. pyöräilyn etuja.

Enemmistö perusti  v. 1981 Helsingin Polkupyöräilijäyhdistyksen, josta muotoutui pian nykyinen Helsingin Polkupyöräiljät ry eli HePo.

Männä kesänä eli 2016 syntyi EPO - Empaattiset polkupyöräilijät. Hesarissa oli 6.9-16 mielipidepalstalla juttu "Lisää empatiaa liikenteeseen." Kirjoittaja Matti Kinnunen on entinen HePon pj.

HEPO ja EPO. Hormonit ainakin hyrräävät pienissä liikkeissä!

     Risto Larjavaara

Ironinen loppukesän juttu autonvuokrauksesta ulkomailla

Ratikka Göteborgissa
http://s832.photobucket.com/user/gurran87/media/Sparvagnar%20BP/372.jpg.html (29.7.2016)

Tyttäremme ansaitsee opiskelurahoja siivoamalla Scandic-hotellia Göteborgissa kesän loppuun. Lähdimme häntä tapaamaan ja teimme perusvirheen Göteborgissa vuokraamalla auton. Kerran vuodessa vuokraamme auton mummolaan ym. muualle maaseudun luontokohteisiin, jonne joukkoliikenne on tyrehtynyt.. Omaa autoa ei ole ikinä ollut eikä tule!

Autoksi tuli automaattivaihteinen hybridi Toyota Auris. Huhheijaa! Kytkintä en ymmärrettävästi löytänyt. Vuokrafirman miehet katsoivat ikkunasta, kun peruutustutkan avulla rankkasateessa peruutin vinoparkkiruudusta. Autoon oli näköjään tankattu kengurubensaa, koska se hyppi kuin autokoulun ekalla ajokerralla. Autossa ei ollut GPS navigaattoria , joten alkeellisella ilmaiskartalla sekoilimme loputtomasti Göteborgin vauhtiväylillä. Nopeasti opimme, ettei ydinkeskustassa ei kannattanut sompailla, koska sen oli varmaan suunnitellut Enemmistö ry. Kävelykatuja oli loputtomasti ja hienot pyörätiet oli erotettu oikeaoppisesti jalankulusta. Raitiovaunuverkosto on Pohjoismaiden laajin. Kaupungin parkkiruudusta maksoimme kymmeniä euroja kunnes Oslon reissumme jälkeen saimme hotellin kellarista reunaruudun, josta taasen maksoimme kymmeniä euroa. Ikävä kyllä se oli reunimmainen, josta poispääseminen oli loputtoman vaikeaa.

Lähdimme Osloon, jonne olisi päässyt nopealla junalla näppärästi keskustasta keskustaan. Oslossa oli myös valtava kävelykeskusta. Jopa kuninkaanlinnaan johtava pääkatu Karl Johans Gate on pääasiassa kävelykatu. Parkkipaikan löytäminen oli taasen ummikolle tosivaikeaa. Parkkitalo löytyi lopulta, mutta sellaisen käyttö oli umpiummikolle tosistressaavaa.

Yksi syy autonvuokraamiseen oli minun isojärvibongailuni. Tasan 50 vuotta sitten olin ruotsalaisella rahtilaivalla Amerikan suurilla järvillä. Laiva pysähtyi Göteborgissakin, jossa nuori poika meni elokuviin katsomaan "rohkeaa" Mauno Kurkvaaran elokuvaa "Raportti eil balladi laivatytöistä". Asiaan! Siis kohti Vänernin kiertoa neljän hengen voimin. Ei näkynyt vastarantaa!

Olin tosionnellinen luovuttaessani auton pois. Ei ikinä enää autovuokrausta vieraissa suurkaupungeissa. Katsotaan nyt millaisia laskuja tulee vielä jälkikäteen. Göteborgissa on Tukholman lailla tietullit ja Etelä-Norjassa tiemaksuja. Kyllä Suomessakin voitaisiin ottaa käyttöön tietulleja ja tiemaksuja, sanoo kerran vuodessa auton vuokraava. Muuten ikuinen jalankulkija, pyöräilijä ja joukkoliikenteen käyttäjä!


Risto "hyppysirkka" Larjavaara

Ironinen kesäjuttu mökkimatkasta

http://img.yle.fi/uutiset/joensuu/article5601924.ece/ALTERNATES/w940h529/Hirvisalmen%20lossi%20jono%20Paalasmaa%20230710%20HH

(19.6.2016)

Tämä juttuni julkaistiin Enemmistö 3/1992 -lehdessä ilman kirjoittajan nimeä.

Olkaa hyvä! Kesäkevennystä. Onko mikään muuttunut? Ainakin se, että Esko Riihelä siirtyi eläkkeelle 10 vuotta myöhemmin eli vuonna 2002. Eikä enää ole 80-lätkiä.

KESÄMÖKEILLE SAATAVA PAREMMAT MOOTTORITIEYHTEYDET

Pitkin viikkoa valmistellaan lähtöä kesämökille. Autoilla rahdataan Ajo kielletty -kujia pitkin rivitalonpätkiin kaljakoreja ym. välttämätöntä. Lapset ovat jo oppineet väistämään leikkikalujensa kanssa näitä tärkeitä toimituksia. Perjantaina kaikki miehet lähtevät hiukan etuajassa töistä kotiin ja auton pakkaaminen alkaa. Ovet paukkuvat ja ongelmia tulee, kun kapeilla käytävillä autot tukkivat toistensa väylät.

Koko pääkaupunkiseutu lähtee samaan aikaan ja kaikissa autoissa valmistellaan tätä kerran viikossa tapahtuvaa ruuhkaa. Kyllä moottoriteitä pitää välittömästi rakentaa lisää ja niille lisäkaistoja, vaikka isommat ruuhkat ajoittuvatkin vain muutamaan kesäiseen viikonloppuun.

Kaikissa autoradioissa kaikuu Liikenneradion Riihelän Eskon tutunturvallinen ääni. Isällä on taasen viikon kohokohta: "S-nan tunarit kesäautoilijat tukkivat taasen tiet."

Pojan silmät loistavat. Onhan meidän iskä parempi ohittaja kuin muut. Perheen arkiset aamut ja illat ovat taas kaukana takana. Jotenkin aina ruokapöydässä tuli vaivaantunut olo, jos joutui katsomaan toisia silmiin. Autossa katsotaan ulos ikkunasta tai isän taitavaa ajoa.

Mökillä pannaan heti radiot soimaan ja perämoottorilla järvelle. Ihmetellään kateellisia mökkiläisiä, jotka poistuvat laitureiltaan. Meidän pikaveneestähän tulee niin komeat äänet ja aallot. Voi noita ikääntyneitä kesäasujia, jotka vuodesta toiseen tulevat linja-autoilla ja joutuvat ottamaan pirssin päästäkseen huvilalleen, kun paikalliset linjat on lopetettu. Miten he voivat viihtyä alkeellisissa oloissaan ilman moottoriveneitä ja tehokkaita ruohonleikkureita? Mitä siitä tulee ilman pumppuja, puhumattakaan sähköstä! Mökinhän pitää isän mielestä olla yhtä toimiva kuin kaupunkikoti.

Sunnuntaisin lähdetään hyvissä ajoin takaisin kuten muutkin tekevät. Ruuhkat eivät kiristä hermoja, sillä lastenkin mielestä huvilalla oli oikeastaan vähän tylsää, hyttysiä oli liikaa eikä telkkaristakaan näkynyt taivaskanavia. Kyllä. Nimenomaan nämä automatkat ovat viikonlopun kohokohtia. Mukavalta istuimelta on kiva seurata liikennettä ja jännittäviä kiilauksia. Varsinkin menomatkalla iskä on tosihyvällä fiiliksellä sadatellessaan naiskuskeja ja 80-nuorisolätkiä. Takaisin tullessa hän on hiukan hiljaisempi, onhan takakontissa tyhjä kaljakoppa.

Maanantaina on reteetä sanoa mökittömille ja hiukan kateellisille työkavereille, että tulihan sitä ajettua toistakymmentä tuntia ja mittariinkin tuli yli 800 kilometriä. Mutta viikonlopuksi sitä on päästävä jälleen maaseudun rauhaan.



Risto Larjavaara

Mainio matkakertomus Matti Rämöltä kevätkokouksessamme

http://www.indiantraveltour.com/images/tajfullmon-img-b.jpg (14.5.2016)

Polkupyöräretki Delhistä kuumien tasankojen kautta vuristoteille jopa yli viiden kilometrin korkeuteen Himalajalla oli kuvin ja videoin värikäs. Paikalle oli saapunut ennätysyleisö sitten 40-vuotisjuhlien vuonna 2008. Palatessani tilaisuudesta hyräilin:
Intiassa kuukin on kuumempi  linnut siellä paistuivat lennossa
ja kaikki kalat jotka ongittiin oli keitettynä kun ne nostettiin.

Laitan tähän oheen alkukeväältä  Juhana Unkurin tekemän haastattelun Ajatuspaja Vision verkkolehdessä Vihreä Tuuma. Siinä käsitellään ennenkaikkea Enemmistön alkuaikoja perustamisvuodesta 1968.

http://www.vihreatuuma.fi/enemmisto-ry-ymparistoliikkeen-pioneeri/

Polkupyöräaiheinen tietokilpakysymys

http://kauppakv.fi/pics/9/7/8/9/5/9789523122796.jpg (1.4.2016)

Kuka on julkaissut kahdeksan kirjaa, joista seitsemän alkaa sanalla "polkupyörällä", mutta eka tyylin rikkoen sanalla "rengasrikkoja".

Kirjoittaja on tietysti Ylen Teksti-TV:n toimittaja Matti Rämö (1962). Eka ilmestyi 2009 nimellä "Rengasrikkoja Saharassa" ja seuraavat vuosittain:

2010 Polkupyörällä Intiassa

2011                        Thaimaasta Vietnamiin

2012                        Jäämerelle
2013                        Islannissa
2014                        Andalusian vuorilta Afrikkaan
2015                        Ukrainan halki Istanbuliin
2016                        Himalajalle

Polkemistahti on hengästyttävä. Mikähän on kirjan nimi vuonna 2036?

Enemmistö ylpeästi viestittää, että Matti Rämö tulee kevätkokoukseemme kertomaan uusimmasta kirjastaan. Saamme siis nauttia rankasta reissusta Intiassa Himalajalle yli viiden kilometrin korkeuteen. Olen lukenut kaikki Rämön kirjat ja täytyy sanoa, että on suuri nautinto pötköttää turvallisesti sängyllä lukemalla Rämön "Via Dolorosaa" eri puolilla maailmaa.

Siis maanantaina 9.5 klo 18 Rämö kertoo sanoin ja kuvin tutussa paikassa eli Helsingin Päärautatieaseman ravintola Pullmanin viihtyisässä kabinetissa (2.krs.) Tilaisuus on tietenkin ilmainen. Tervetuloa!

Kevätpörriäisemme teemana on pyöräily. Lehti saataneen jäsenille huhtikuun puolivälin jälkeen hyvissä ajoin ennen vappua.

    Risto "ratas" Larjavaara

TAllinnasta TArttoon TAsan kahdessa tunnissa kympillä

 

yle.fi (3.3.2016) 

Tulipa taasen seikkailtua naapurimaassamme. Nyt junalla. Ja totta tosiaan , Virossa on tehty aimoharppaukset raideliikenteen palauttamiseksi nykyaikaan. Junamatka TAllinnasta TArttoon on samanpituinen kuin pääkaupungistamme TAmpereelle. Hinta on vain noin kymmenen euroa ja maksaminen käy kätevästi junassa konduktöörille, joka samantien antaa vielä rutkan eläkeläisalennuksen kympistäkin. Nuo modernit Flirtit kulkevat melkein koko matkan 120 kilometrin maksimikattonopeudella. Flirtistä on tullut todella suosittu perusrunko ympäri Eurooppaa (mm. Suomessa) ja jopa muuallakin. Sveitsiläisen Stadler Railin Flirtejä liikkuu Algeriassa ja jopa Yhdysvaltojen Dallasiin niitä on tulossa. Virossa käytettävät sähkö- ja dieselkäyttöiset Flirtit on tehty lisenssillä Puolassa.

Takaisin tulin Tartosta pääkaupunkiin linjurilla. Matka-aika piteni lähes kahteen ja puoleen tuntiin. Juna voitti joka suhteessa. Vaunut ovat modernin mukavia tilavine istuimineen, vessat siistejä ja kulku tärinätöntä. Valtionyhtiö Elron vastaa kaikesta henkilöliikenteestä. EU:n rahastoista on saatu ratkaisevaa tukea ratojen ja ratapihojen uusimiseen. Sähköjunista EU maksoi 80 prosenttia, mutta dieseljunat Viro maksoi itse. Satsaus on kannattanut, sillä matkustajamäärät ovat nousseet huimasti.

Ainoa moite junamatkassani oli se, että välillä kuljettaja joutui viheltämään eli soittamaan "torvea". Tasoristeyksissä vanhat ehkä huonokuuloiset mummot menivät radan yli entiseen malliin, jolloin junia kulki harvemmin ja ne olivat paljon kolisevampia ja hitaampia. Vanhat papat ovat jo aikoja sitten kuolleet virvoittaviin juomiin!


     Risto "rata" Larjavaara

Korkeampia kerrostaloja "lättänöiden" tilalle

http://img.yle.fi/uutiset/kuopio/article5250289.ece/ALTERNATES/w580/elementtitalo (31.1.2016)

Helsingin yleiskaavaehdotusta on aiheellisesti kritisoitu viher- ja virkistysalueiden pilkkomisista. Tietenkin kaupunkirakenteen tiivistäminen on järkevää. Erityisen mielekästä se on jo valmiiksi rakennettujen asemien lähistöiltä. Lähiöt ovat tulvillaan 1960-70 -lukujen hissittömiä kolmi- tai nelikerroksisia rapistuvia elementtitaloja. Rakennukset näyttävät usein siltä kuin ne olisivat jo osittain uponneet suohon. Mainittakoon esimerkkeinä vaikkapa metron varrelta Mellunmäki, Itäkeskus ja Puotila.

Onko kaupungin väestöennusteissa minkäänlaisia arvioita, miten paljon lisää asukkaita saataisiin lähivuosikymmeninä, jos "lättänät" saneerattaisiin järkevämmin uusilla useampikerroksisilla taloilla tai joissakin tapauksissa vanhan päälle rakennettavilla lisäkerroksilla. Myllypurossa on valmistumassa tällainen tosihyvältä näyttävä lisäkerrostalo. Yhteiskunta voisi aktiivisemmin kannustaa taloyhtiöitä uusimiseen. Uskoisin näillä toimenpiteillä päästävän parissa vuosikymmenessä viisinumeroisiin lukuihin. Samalla kaikille rakkaita lähivirkistysalueita säilyisi luonnollisemmin.

Risto Larjavaara

Vuosaari

Julkaistu Hesarissa 26.1.2016

Vuonna 2018 Enemmistö täyttää 50 vuotta

http://img.yle.fi/uutiset/kotimaa/article5000064.ece/ALTERNATES/w580/Helsinki%20Senaatintori%20ilotulitus%20uusi%20vuosi%201_1_2012 (27.12.2015)

Sitä ennen Uuden Vuoden toivotukset vuodelle 2016. Parin vuoden kuluttua eli 2018 pyrimme rakentamaan juhlanäyttelyn johonkin "arvokkaaseen" paikkaan. Jos jollakin on jotain kiinnostavaa kuvaa, julistetta tai muistoa, niin ottakoon yhteyttä vaikka minuun Risto Larjavaaraan, joka on vielä neljä päivää yhdistyksen puheenjohtaja.

Syyskokouksessamme 25.11 valittiin uusi hallitus samoin nimin, mutta samantien uusi hallitus valitsi uudeksi puheenjohtajaksi Mika Välipirtin ja alensi minut 20 vuoden yhtäjaksoisen pj:n jälkeen vpj:ksi. Muut jäsenet ovat siis Tuomas Mänttäri (ent. vpj), Outi Kajanne, Matti Kosola ja Olli Orkoneva. Saamme siis vanhenevan kääkän tilalle selvästi nuoremman puheenjohtajan!
Jäsenmaksua päätimme pitkästa aikaa nostaa 20 euroon ja edelleen eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat vain 10 euroa. Totuuden nimessä olemme paljolti pysyneet pystyssä muutaman reippaamman tukimaksun ansiosta. Heille erityinen kiitos! Yhteiskunnalta emme ole tällä vuosituhannella edes yrittäneet anoa mitään.

DI Björn Silfverberg piti yli tunnin esitelmän runsaahkolle yleisölle. Mies oli juuri palannut työmatkalta Vietnamista n. 13 miljoonan Ho Chi Minhistä. Hän oli järkyttynyt suunnitelmista muuttaa miljoonien mopojen kaupunki valtavien moottoritiespaghettien autokaupungiksi ulkomaisten konsulttifirmojen innoittamana. Helsingin osalta Björn pohti suunniteltujen kaupunkibulevardien hyötyjä ja haittoja.

Ensi keväänä toimitamme jälleen paperilehden jäsenillemme. Syksyn 2/15 lehti on tuossa 10-sivuisena nettisivullamme. Teimme siitä paperisena Enemmistön ensimmäisen värillisen painoksen 8-sivuisena. Suppea määrä lähetettiin joihinkin kirjastoihin, arkistoihin ja joillekin yksityishenkilöille.

Sähköinen helvetti

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi

http://www.finanzwirtschafter.de/wp-content/uploads/2011/04/DB-Deutsche-Bahn-AG-B%C3%B6rsengang-IPO-Dividende-2011-Bilanz-2010.png (17.11.2015)

Ystäväni matkustaa mielellään Saksan hyvin toimivassa rautatieverkostossa, mutta...

Sähköinen helvetti

Olin reissuun lähdössä. Kaikki oli valmista jatkoyhteyden varmistavaa junalippua vaille. Siispä siitä vaan rautatieyhtiön sivuille.
Valitsin päivämäärän, klik. Jatkoin eteenpäin klik, klik, klik. Poistin erilaisia lisämaksullisia vakuutuksia, tarjouksia ja palveluita. Yksikin unohtunut raksin poistaminen ja myyjä olisi koukuttanut minut ostamaan jotain, jota en halunnut. Olin siis tarkkana.

Annoin henkilötietoni, osoitteeni, nakuttelin luottokorttini numeron ja sen kääntöpuolelta löytyvän tunnuksen.

Varmistin tiedot kahteen kertaan, ja klikkasin kohtaa, jossa vakuutin että olen lukenut ehdot, ja kaikki antamani tiedot ovat oikein.
Loppusuora häämötti. Toivorikkaana klikkasin eteenpäin merkkiä, jotta kuljetusyhtiö saisi rahat palveluksestaan, mutta vielä mitä:
Olin unohtanut merkitä sukupuoleni. Piti palata takaisin. Klik. Uusi yritys, ja katso, kone ilmoitti, että lippu tulee antamaani sähköpostiosoitteeseen, josta voin printata sen. Siirryin siis netistä s-postin puolelle, ja siellä se oli – niin kuin luulin (Huom! Tässä kohdassa yleensä printteri ilmoittaa, että paperi tai muste on loppu tai se ei toimi muuten vaan).
Tyhmyyksissäni printtasin liitetiedoston heti ja totesin, että kyseessä ei ollutkaan lippu, vaan varausvahvistus. Printteri pukkasi viisi sivua asiaa, jolla en tehnyt mitään.

Hetken kuluttua tuli toinen meili, jossa oli varsinainen matkalippu. Siispä printtasin kuudennen sivun, jossa oli tiiviimmin pakattuna samat asiat kuin edellisessäkin meilissä.
Mikä onnistumisen riemu!

Aikaa kotoiseen itsepalveluun meni hiukan yli puoli tuntia. Harvoinpa vanhaan aikaan joutui lippuluukulla näin pitkään seisomaan. Vanhaan ihmispalveluaikaan koko tämän a-nelosmäärän ja sähköisen helvetin korvasi pieni, puolen tulitikkurasian kokoinen pahvinen piletti.

En ole tietotekniikan vastainen, mutta älyttömyydestä en tykkää. Eikö yksinkertaista asiaa pystyisi hoitamaan it-maailmassakin selkeämmin, vähemmillä kysymyksillä ja ilman salakuoppamaisia lisämyyntikoukkuja? Kuka kaipaa tällaista itsepalvelubyrokratiaa?
Ketä varten nämä systeemit on luotu? Ihmistä vai insinööriä?

Otto Favén
Kaikkien alojen asiantuntija
Vantaa

ps. Esimerkki on Saksan rautateiltä, mutta kyllä Suomessakin osataan...

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi

Seuraavana Höljäkkä

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi

www.ylakarjala.fi (11.10.2015)

Lähdin syyskuun lopussa junareissulle lakkautusuutisten säikäyttämänä pääkaupungista. Vielä kerkiäisi nähdä ruskaväreissä katoavat raideyhteydet. Kyllä kelpasi istua yläkerrassa 200 kilometrin vauhdissa Lahden oikoradalla. Pieksämäellä vaihdoin Joensuun junaan. Vanhan dieselveturin katku leijui kolmessa sinisessä sinänsä mukavassa 70-luvun metallivaunussa. Joensuusta moderni tsekkivalmisteinen kiskobussi ampaisi kuin rusakko puskasta kohti Nurmesta. Matkustajia riitti arkipäivänä koiria myöten. Konduktööri vaihtui automaatiksi. Tilastoissa eivät taida näkyä "vapaamatkustajat". Tunnelmaa loivat joka asemaa lähestyttäessä kuulutukset kolmella kielellä. Pohjois-Karjala ja kansainvälisyys kohtasivat hauskasti: Nästa Höljäkkä the next stop Höljäkkä. Eräs varttuneempi pariskunta muisteli onnen aikoja, jolloin pohjoisen juna tuli Kontiomäestä ja makuuvaunussa pääsi mukavasti Helsinkiin aamuksi.

Poikittaisliikenne toimii vielä Ylivieska-Iisalmi ja Seinäjoki-Jyväskylä -väleillä. Pieksämäki-Savonlinna väli peruskorjattiin aikoinaan kymmenillä miljoonilla. Tulevan kilpailutuksen myötä sinne voitaisiin palauttaa kiskobussiliikenne. Etelässä Y-junien lakkauttaminen koskettaa erityisesti Siuntion asemaa, jonka viereen on rakennettu iso taajama raideliikenteen houkuttelema. Eivätkö puolityhjät pikajunat voisi pysähtyä siellä? Tuskin parin minuutin pysähdys on keneltäkään pois! Toki siuntiolaiset olisivat jo aikaisemmin voineet mennä enemmän itseensä. Näin he olisivat huomanneet, että juna on ylivoimainen Helsingin ruuhkiin kulkiessa.

Kysymys on arvovalinnoista. Hallitus esittää jälleen autoveron alentamista 200 miljoonalla. 12 miljoonan ostoliikenteen säästö on siis kuusi prosenttia siitä.



Ylläoleva teksti julkaistiin Hesarissa 4.10. uudella otsikolla: "Kyllä kelpasi istua junan kyydissä".

Tein siis junamatkan Helsinki-Pieksämäki-Joensuu-Nurmes. Siellä on pakko siirtyä linjuriin päästäkseen Kajaaniin. Takaisin junalla Iisalmeen ja kiskobussilla Ylivieskaan ja Pendolinolla takaisin Helsinkiin.

Joensuulainen kirjailija Tuula-Liina Varis kirjoittaa kolumnissaan "Kiskot rullalle, aivot narikkaan" (Kansan Uutiset 9.10) nasevasti:

Olen asunut Joensuussa vuodesta 1986 ja siinä ajassa liikenneyhteydet ja VR:n palvelu ovat radikaalisti heikentyneet. Yöjunat Turkuun ja Helsinkiin lopetettiin, vaikka ne olivat erittäin tärkeä yhteys niin Joensuun yliopistolle kuin monille muillekin instanseille. Kulut yliopistoyhteistyöstä kasvoivat hotelliyöpymisten, päivärahojen ja kalliiden lentolippujen myötä huomattavasti.

Infrastruktuurin ylläpitäminen kuuluu valtion velvollisuuksiin, sillä kansa kustantaa sen veroillaan. Valtio ei ole yritys eikä mekanismi, valtio on ihmisten yhteisö, organismi. On alueita, joita ei voi jättää bisneksen huoleksi ja yksi niistä on infrastruktuuri.

Viisasta puhetta. Autoveroja kyllä lasketaan toistuvasti ja navetan takaa haettavista autoista maksetaan 1500 euron romutuspalkkiot.


   Risto Reissaaja

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi

Nyt kävelemään!

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi

http://www.basambooks.fi/img/kannet_isot/978-952-260-339-5.jpg

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTEFHouRKLDqvlupfnIvtg1ZO0wpIpyx-r1xZl8baueOwpNpOLiZyEXAtiqzqkh8eevyegB3LbEbtZR_3bG5O4kOFl6fYD9Qvo50_1cUolqouWC3q04w2ZvwlutKV6hAK9iKXMum7hs3Q/s1600/150131.jpg (17.9.2015)

Edellisessä blogissani toivotin melurauhallista syksyä. Edessä on vuoden parasta aikaa pitkillekin kävelyretkille. Filosofisillekin. Hyttyset, prätkät ym. moottorimölisijät vähenevät olennaisesti päivä päivältä ja luonnon värikkyys vastaavasti lisääntyy.

Tänä vuonna on ilmestynyt Pariisin yliopiston filosofian professorin Frédéric Grosin teos "Kävelyn filosofiaa" (Basam Books, 252 s.). Ymmärrettävästi kävely on yksinkertaisin liikkumisen muoto, johon ei tarvita välineitä tai erikoistaitoja. Jokainen on kokenut, miten rauhallinen kävely avaa mieltä. Syntyy uusia oivalluksia. Teoksessa on monien filosofien ja kirjailijoiden ajatuksia, miten kävely voi olla oivallinen ajattelun työkalu. Immanuel Kant - Arthur Rimbaud - Mahatma Gandhi - David Thoreau - Robert L Stevenson - Friedrich Nietzche. Samalta kustantajalta ilmestyi viime vuonna Suomen Kirjailijaliiton uuden puheenjohtaja Jyrki Vainosen teos "Askelia - kirjoituksia kävelemisestä" (138 s.). Esseissä liikutaan mm. Pyynikinharjulla ja Irlannissa.

Netistä löytyy mainio Jalkaisin -blogi. Jyväskyläläinen Upe Nykänen esittelee kävelyreittejään Suomessa ja myös ulkomailta. Sivuilta löytyy satoja - toistan - satoja juttuja kera kuvien. Tässä muutamia:

Järvenpään kävelykatu

Päiväkävelyllä Joensuussa

Hailuodon Marjaniemessä

Jääkävelyllä Saimaan Linnansaareen

Lukuisia Late Lammas -kävelykierroksia Lontoossa ja Bristolissa


Katso http://jalan.fi/ ja http://jalkaisin.blogspot.fi/

          HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi

Kylmemmissä vuodenajoissa on etunsa

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi

 uusi-kaupunki.fi (27.8.2015)

 Häh! Miten niin?

Vietin kesän aikana parisen viikkoa Jyväskylässä korkean kerrostalon yläkerrosyksiössä. Nautin suuresti kaupungin monista hyvistä kevyenliikenteen väylistä. Erityisesti kuvan Jyväsjärven kiertävä raitti on täydellisen hyvin suunniteltu. Sinne mahtuvat hyvin kaikenlaiset kulkijat lastenvaunuista rullaluistelijoihin, lenkkeiljöistä minun kaltaisiini pyöräilijöihin. Keskustan pitkä kävelykatu on mielestäni Suomen paras.

Olen tottunut siihen, että pikkupaikkakunnilla ns. "pilluralli" on jokailtainen kesähuvi musiikinjytkeineen. Teini-ikäiset ajavat jatkuvaa rallia kirkonkylän paria pääkatua ja asialle ei muka voida tehdä mitään. Isommissa kaupungeissa rallit hajaantuvat eri puolille eivätkä herätä niin paljon ärsytystä. Jyväskylässä jouduin kuitenkin todella ärsyyntymään elokuun helteiden aikana. Maisemassani oli monet liikennevalot sisältävä Hannikaisenkatu, Moottoripyöräilijät kiihdyttivät jokaisen valon jälkeen ja melu oli sietämätöntä. Erityisesti Harrikoiden "räpäpämpämpää" on tunnettu kaikkialla maailmassa. Nänä pottapäiset jalat levällä siantappokenkineen ja nahkaliiveineen luulevat kesäterasseilla istuvien ihailevan heitä. Näin moni tekeekiin, mutta asuntoihin kantautuva prätkytys  aiheuttaa liikenneraivoa. Miksi minun on pidettävä kesähelteisinä öinä ikkunoita kiinni? Tuon kadun takana on komea Matkakeskus ja ratapihan takana kaupunkimoottoritie, jossa isot pojat kiihdyttävät autojaan infernaalisiiin asteisiin.

Onneksi tulee syksy, talvi ja alkukevät. Miehet vetäytyvät talleihinsa hoivaamaan muskelimoottoreitaan. Yksi asia ihmetyttää. Poliisikin tietää hyvin, että lukemattomissa moottoripyörissä tarkoituksella muutetaan tekniikkaa niin, että melu olisi kovempaa ja pöhköjen miesten mielestä "miehekkäämpää". Eikö tälle meluterrorismille todella voida tehdä mitään!

Tämän blogin lukijoille toivotan melurauhallista syksyä. Kirpeät syyspäivät värikkäässä metsämaisemassa ovat odottamisen arvoisia.


Risto Larjavaara

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi

Enemmistöläinen Italiassa

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi

 Kuva: Sanni Luokkanen

Vietimme kahden viikon perheloman tänä kesänä Italiassa. Konsepti oli sama kuin aiempinakin vuosina. Parikymppiset lapsemme olivat mukana viikon ja palasivat sitten kotimaahan sosiaalisten rientojensa pariin. Vaimon kanssa jatkoimme etelässä vielä toisen viikon. Näin saatiin yhdistelmä koko perheen aikaa ja parisuhdeaikaa. Jokaiselle jotain. Suosittelen muillekin perheille.

Perheneuvonnan sijaan ajattelin kuitenkin keskittyä liikenne- ja kaupunkisuunnittelukokemuksiin enemmistöläisen näkökulmasta. Ensimmäiseksi viikoksi olimme vuokranneet asunnon Firenzen vanhasta kaupungista. Koko laaja vanhakaupunki oli virallisesti autoton. Tosin paikalliset asukkaat ja taksit saivat ajaa sinne omilla autoillaan. Järjestely toimi aika hyvin. Tosi kapeille kaduille ei olisi monia autoja mahtunutkaan. Kävelijä oli kuningas, jota välillä häiritsivät lähinnä vespailijat. Kuulemma automaattinen kameravalvonta lähetti sakot sellaisille autoille, jotka tulivat luvatta keskustaan.

Firenzen viikon jälkeen vuokrasimme viikoksi auton Toscanan ja Keski-Italian maaseutuun tutustumista varten. Ei mikään kovin enemmistöläinen vaihtoehto. Mutta tulipahan tuokin matkailun muoto nyt selvitettyä. Kyllä se työstä käy, kun yrittää selvitä kolhuitta kiivaasta italialaisesta liikennekulttuurista, kapeista ja kiemurtelevista vuoristoteistä ja vielä löytää perille maaseutumajoituksiin.

Kaupunkien keskustat ja niiden liepeet olivat yksityisautoilijalle stressaavia paikkoja. Ruuhkia, kiellettyjä alueita ja ajosuuntia, vapaita parkkipaikkoja ei missään. Autoilu oli kerrassaan epämukavaa. Paikallinen Enemmistö oli ilmeisesti toiminut kaupunkisuunnittelussa tehokkaasti. Liikenneturvallisuudessa sillä olisi kyllä yhä työsarkaa. Nopeudet pienillä teillä olivat usein liian korkeita, varsinkaan kun ei etukäteen tiennyt, mitä mutkan takaa tulisi vastaan. Kerran tavallistakin kapeammalla pikkutiellä koko jonon autoja piti peruutella kymmeniä metrejä levennystä etsiessä, kun isompi auto tuli vastakkaisesta suunnasta.

Toinen äärilaita olivat sitten leveät ja suorat autobaanat. Kaikki keskeiset moottoritiet olivat maksullisia. Tämä toi tietysti toivottavaa kilpailuetuja julkiselle liikenteelle. Suomessa autoveroista marisevat autoilijat unohtavat helposti sen, että kaikki tiet Suomessa ovat maksuttomia, ainakin toistaiseksi.

Moni idyllinen paikka oli sellainen, ettei sinne kannattanut mennä autolla ollenkaan. Tällainen oli esimerkiksi Ligurian rannikon kuuluisa viiden rantajyrkänteisiin rakennetun pikkukaupungin kokonaisuus, Cinque Terre. Taitoimme muutaman kilometrin matkan kaupunkien välillä ikiaikaisia jylhiä kävelyreittejä pitkin vuorten ja meren välissä. Näkymät olivat huikeita. Valitettavasti osa reiteistä oli yhä poikki neljä vuotta sitten olleiden tulvien ja maanvyöryjen jäljiltä. Ilmeisesti rahaa moottoriteiden ylläpitoon oli enemmän kuin kävelyreittien. Harmi. Turisti-info jakoi yhä harhaanjohtavia vanhoja esitteitä innokkaille patikoitsijoille.

Italia oli enemmistöläisestä näkökulmasta yhdistelmä hyvää ja huonoa. Oma kokemus autottomuuden mukavuudesta vahvistui. Minua auto ei tee vapaaksi vaan autottomuus eli kävely, pyöräily ja julkinen liikenne. Italia oli upea maa mutta autoja siellä oli häkellyttävän paljon. Välillä tuntui kuin jokainen suosittujen paikkojen lähellä oleva tienpiennar ja pusikko olisi käytetty parkkeerauspaikaksi. Mamma Mia! Oli helpottavaa palauttaa vuokra-auto kolhuitta viikon jälkeen ja palata taas autottomaan arkeen.

Tuomas Mänttäri

Enemmistön varapuheenjohtaja

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi