 |
http://img.yle.fi/uutiset/joensuu/article5601924.ece/ALTERNATES/w940h529/Hirvisalmen%20lossi%20jono%20Paalasmaa%20230710%20HH
(19.6.2016)
Tämä juttuni julkaistiin Enemmistö 3/1992 -lehdessä ilman kirjoittajan nimeä.
Olkaa hyvä! Kesäkevennystä. Onko mikään muuttunut? Ainakin se, että Esko Riihelä siirtyi eläkkeelle 10 vuotta myöhemmin eli vuonna 2002. Eikä enää ole 80-lätkiä.
KESÄMÖKEILLE SAATAVA PAREMMAT MOOTTORITIEYHTEYDET
Pitkin viikkoa valmistellaan lähtöä kesämökille. Autoilla rahdataan Ajo kielletty -kujia pitkin rivitalonpätkiin kaljakoreja ym. välttämätöntä. Lapset ovat jo oppineet väistämään leikkikalujensa kanssa näitä tärkeitä toimituksia. Perjantaina kaikki miehet lähtevät hiukan etuajassa töistä kotiin ja auton pakkaaminen alkaa. Ovet paukkuvat ja ongelmia tulee, kun kapeilla käytävillä autot tukkivat toistensa väylät.
Koko pääkaupunkiseutu lähtee samaan aikaan ja kaikissa autoissa valmistellaan tätä kerran viikossa tapahtuvaa ruuhkaa. Kyllä moottoriteitä pitää välittömästi rakentaa lisää ja niille lisäkaistoja, vaikka isommat ruuhkat ajoittuvatkin vain muutamaan kesäiseen viikonloppuun.
Kaikissa autoradioissa kaikuu Liikenneradion Riihelän Eskon tutunturvallinen ääni. Isällä on taasen viikon kohokohta: "S-nan tunarit kesäautoilijat tukkivat taasen tiet."
Pojan silmät loistavat. Onhan meidän iskä parempi ohittaja kuin muut. Perheen arkiset aamut ja illat ovat taas kaukana takana. Jotenkin aina ruokapöydässä tuli vaivaantunut olo, jos joutui katsomaan toisia silmiin. Autossa katsotaan ulos ikkunasta tai isän taitavaa ajoa.
Mökillä pannaan heti radiot soimaan ja perämoottorilla järvelle. Ihmetellään kateellisia mökkiläisiä, jotka poistuvat laitureiltaan. Meidän pikaveneestähän tulee niin komeat äänet ja aallot. Voi noita ikääntyneitä kesäasujia, jotka vuodesta toiseen tulevat linja-autoilla ja joutuvat ottamaan pirssin päästäkseen huvilalleen, kun paikalliset linjat on lopetettu. Miten he voivat viihtyä alkeellisissa oloissaan ilman moottoriveneitä ja tehokkaita ruohonleikkureita? Mitä siitä tulee ilman pumppuja, puhumattakaan sähköstä! Mökinhän pitää isän mielestä olla yhtä toimiva kuin kaupunkikoti.
Sunnuntaisin lähdetään hyvissä ajoin takaisin kuten muutkin tekevät. Ruuhkat eivät kiristä hermoja, sillä lastenkin mielestä huvilalla oli oikeastaan vähän tylsää, hyttysiä oli liikaa eikä telkkaristakaan näkynyt taivaskanavia. Kyllä. Nimenomaan nämä automatkat ovat viikonlopun kohokohtia. Mukavalta istuimelta on kiva seurata liikennettä ja jännittäviä kiilauksia. Varsinkin menomatkalla iskä on tosihyvällä fiiliksellä sadatellessaan naiskuskeja ja 80-nuorisolätkiä. Takaisin tullessa hän on hiukan hiljaisempi, onhan takakontissa tyhjä kaljakoppa.
Maanantaina on reteetä sanoa mökittömille ja hiukan kateellisille työkavereille, että tulihan sitä ajettua toistakymmentä tuntia ja mittariinkin tuli yli 800 kilometriä. Mutta viikonlopuksi sitä on päästävä jälleen maaseudun rauhaan.
Risto Larjavaara
Pitkin viikkoa valmistellaan lähtöä kesämökille. Autoilla rahdataan Ajo kielletty -kujia pitkin rivitalonpätkiin kaljakoreja ym. välttämätöntä. Lapset ovat jo oppineet väistämään leikkikalujensa kanssa näitä tärkeitä toimituksia. Perjantaina kaikki miehet lähtevät hiukan etuajassa töistä kotiin ja auton pakkaaminen alkaa. Ovet paukkuvat ja ongelmia tulee, kun kapeilla käytävillä autot tukkivat toistensa väylät.
Koko pääkaupunkiseutu lähtee samaan aikaan ja kaikissa autoissa valmistellaan tätä kerran viikossa tapahtuvaa ruuhkaa. Kyllä moottoriteitä pitää välittömästi rakentaa lisää ja niille lisäkaistoja, vaikka isommat ruuhkat ajoittuvatkin vain muutamaan kesäiseen viikonloppuun.
Kaikissa autoradioissa kaikuu Liikenneradion Riihelän Eskon tutunturvallinen ääni. Isällä on taasen viikon kohokohta: "S-nan tunarit kesäautoilijat tukkivat taasen tiet."
Pojan silmät loistavat. Onhan meidän iskä parempi ohittaja kuin muut. Perheen arkiset aamut ja illat ovat taas kaukana takana. Jotenkin aina ruokapöydässä tuli vaivaantunut olo, jos joutui katsomaan toisia silmiin. Autossa katsotaan ulos ikkunasta tai isän taitavaa ajoa.
Mökillä pannaan heti radiot soimaan ja perämoottorilla järvelle. Ihmetellään kateellisia mökkiläisiä, jotka poistuvat laitureiltaan. Meidän pikaveneestähän tulee niin komeat äänet ja aallot. Voi noita ikääntyneitä kesäasujia, jotka vuodesta toiseen tulevat linja-autoilla ja joutuvat ottamaan pirssin päästäkseen huvilalleen, kun paikalliset linjat on lopetettu. Miten he voivat viihtyä alkeellisissa oloissaan ilman moottoriveneitä ja tehokkaita ruohonleikkureita? Mitä siitä tulee ilman pumppuja, puhumattakaan sähköstä! Mökinhän pitää isän mielestä olla yhtä toimiva kuin kaupunkikoti.
Sunnuntaisin lähdetään hyvissä ajoin takaisin kuten muutkin tekevät. Ruuhkat eivät kiristä hermoja, sillä lastenkin mielestä huvilalla oli oikeastaan vähän tylsää, hyttysiä oli liikaa eikä telkkaristakaan näkynyt taivaskanavia. Kyllä. Nimenomaan nämä automatkat ovat viikonlopun kohokohtia. Mukavalta istuimelta on kiva seurata liikennettä ja jännittäviä kiilauksia. Varsinkin menomatkalla iskä on tosihyvällä fiiliksellä sadatellessaan naiskuskeja ja 80-nuorisolätkiä. Takaisin tullessa hän on hiukan hiljaisempi, onhan takakontissa tyhjä kaljakoppa.
Maanantaina on reteetä sanoa mökittömille ja hiukan kateellisille työkavereille, että tulihan sitä ajettua toistakymmentä tuntia ja mittariinkin tuli yli 800 kilometriä. Mutta viikonlopuksi sitä on päästävä jälleen maaseudun rauhaan.
Risto Larjavaara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti