POHJOIS-ESPASTA EDUSTAVA KÄVELYKATU

Helsingin Sanomat kysyi lukijoiltaan ideoita heinäkuun lopussa, miten Helsingin keskustaa voitaisiin tehdä viihtyisämmäksi. 8.8 vinkeistä tehtiin kokosivun juttu otsikolla "Pohjoisesplanadista halutaan ulkoilukeidas". Alaotsikkona oli " Enemmistö muuttaisi Pohjoisesplanadin kävelykaduksi. Pyöräilijöille toivotaan omaa väylää ja terasseille lisää tilaa". Lukijoilla oli useita käytännön ehdotuksia. Suurin osa ohjaisi liikenteen Espan "varjoisalle puolelle" ja muuttaisi Eteläespan kaksisuuntaiseksi kaduksi. Tällä hetkellä kaupungin hienoin kävelyalue on täynnä autoja. Kuinka edustava mannermainen sisääntulo Kauppatorilta ja turistilaivoiilta tällainen aurinkoinen ja valoisa Pohjoisespa laajoine terasseineen yhdistyneenä puistoalueeseen olisikaan!

12.8 Hesarin mielipidepalstalla oli Hannu Oskalalta järkevä kompromissi. Hänen mukaan monissa kaupungeissa ympäri maailman keskustoja viikonloppujen tai vuodenaikojen mukaan. Hän ehdottaakin laajennettua kävelykeskustaa kesäkuukausiksi.

Ja sitten omakehuun. Enemmistö on aina edellä!! Kolmanneksi vanhin
blogimme on päivätty 18.4.2007.:

Viime aikoina on käyty keskustelua, miten kävelykeskustaa kehitetään mahdollisen keskustatunnelin toteutuessa. Henkilökohtaisesti en kannata autoistumista lisäävää tunnelia. Meillähän on jo keskustan alittava metrotunneli ja tekeillä laajat huoltotunnelit. Jos kuitenkin keskustatunneli toteutetaan, niin Pohjois-Espasta on tehtävä moderni kaikkien kävelykatujen äiti. Etelä-Espasta tulisi kaksisuuntainen autokatu. Valoisampi pohjoispuoli avautuisi terasseineen Espan puistoon. Luonnollisesti lasitetut terassit olisivat avoinna kaikkina vuodenaikoina. Kauppatorilta Manskulle asti ulottuva leveä puistokävelykatu olisi mitä edustavin väylä mm. matkustajalaivoilta tuleville turistimassoille. Kertaheitolla Helsinki ottaisi pitkän loikan hävettävän surkeista pätkäkävelykaduistaan kohti mannermaistakävelykatukulttuuria.


Risto Larjavaara

ENEMMISTÖLÄISIÄ YLE Radio1:ssä

Torstaina 19.8. kello 22:15 on Tiina Harpfin rakentama "tarinadokumentti" IHAN PIHALLA sarjassa Todellisia tarinoita. Se on kuultavissa Areenassa 25.8. asti.

Tämä Todellisten tarinoiden dokumentti olettaa, että oma reviiri, piha on tärkeä niin ihmiselle kuin eläimellekin. Se kysyy: No, entäs sitten toisen piha?
Dokumentti seuraa, miten naapurussuhteet saattavat saada äänekkäitäkin ilmenemismuotoja. Kyse on myös oikeudesta hiljaisuuteen ja luonnonrauhaan.

Ohjelmassa haastateltavina myös Enenmmistön pj. ja vpj. Ikuinen ympäristöaktivisti Raimo Laakia kertoo perusteellisemmin toivottomasta taistelustaan mökkirauhan puolesta. Vastapuolina olivat mm. entinen ralliohjus Ari Vatanen.

KETKUA VENKOILUA OULUN JA SEINÄJOEN VÄLILLÄ

Taasen valtiovarainministeriö haluaa epäreilusti syrjiä raideliikennettä. Piti olla itsestäänselvää, että ensi vuodelle tulee 40 miljoona euroa Oulu- Seinäjoki radan peruskorjaukseen. Kansantaloudellisesti on ehdottoman järkevää, että tämä työ jatkuu
keskeytyksittä. Kyseinen rataosuus on yksi tiheimmin liikennöidyistä rataosuuksista Suomessa. Sinne tarvitaan paljon lisää kaksoisraiteita. On ärsyttävää katsoa taasen tätä pikkupolitikointia, miten sovittuja määrärahoja vähennetään ja sitten muka suuret sankaripoliitikot palauttavat summan kokonaan tai kuitenkin enemmän kuin
valtinvarainministeriön pudottama 5 miljoonaa euroa.


p.s. Parhaillaan käydään vilkasta keskustelua lyhyemmistä lennoista tyyliin Seinäjoki- Helsinki. Suomeen olisi jo aikoja sitten pitänyt saada suora pikajunien kulku suoraan Seutulan lentokentän alta niinkuin muualla Euroopassa on lähes itsestäänselvää. Näin tällaiset lyhyemmät lentoreitit olisivat täysin tarpeettomia. Ehkä joskus!!!



Risto Larjavaara

PENTTI LINKOLAN "RAKKAUDESTA LINJA-AUTOON"

Suomen Kuvalehdessä 23.7 (N:ro 29) on mainio kymmensivuinen juttu Linkolalta. Hän muistelee "linjoja, joilla kulkivat kalansaaliit, vadelmaämpärit ja tietysti polkupyörä."

"Nyt täytyy ylistää Suomea. Olen viimeisten 20 vuoden aikana tehnyt polkupyöräretkiä melkein kaikissa Euroopan maissa, ja vaikka ne ovat olleet pakomatkoja kauniimpiin maihin, niin muistot suomalaisesta linja- autosta ovat lämminneet entisestään. Itse asiassa en ymmärrä, miksi muissa Euroopan maissa koritehtaat tekevät linjureihin mitättömät matalat tavaratilat, joihin ei mahdu polkupyörä eikä paljon muutakaan."

Yleisessä tiedossa on, että Linkola on pyöräillyt Suomenkin ristiinrastiin. Aikoinaan pyysimme tästä juttua lehteemme. Suomen Kuvalehdellä on aivan toiset painosmäärät ja laajat lukijakunnat. Siksi toiveissa olisi, että tämän linja-automuistelon jälkeen Linkola jaksaisi kirjoittaa Suomen Kuvalehteen myös polkupyörämuistoja niin Suomesta kuin Euroopastakin.

KUUSIOSAINEN EKOLIIKENNE -sarja

YLE Teemalla on alkanut todella mielenkiintoinen sarja eri suurkaupunkien liikenneratkaisuista. Toissa torstaina oli ekana Lontoo ja eilen Pariisi. Ne ovat nähtävissä myös YLe Areenassa 30 päivää esityksen jälkeen.

Lontoossa aloitettiin pormestari Ken Livingstonen ajamana ruuhkamaksujärjestelmä, joka on muuttanut monia asioita. Keskustan hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet. On tpahtunut siirtymää yksityisautoilusta julkisiin. Alle 18 vuotiaille koululaisille ja opiskelijoille julkinen liikenne on ilmasista.

Pariisin osassa käsiteltiin lähinnä Vélib-pyöräjärjestelmää (Vé = pyörä, lib = vapaus). Käytössä on 20 000 pyörää ja 1400 asemaa laajennetulla keskusta-alueella. Pyörätelineasemille on enintään 300 metrin matka. Erikoisuutena Pariisin halkaisevalla Seine-joella kulkee pyöräkorjaamoproomu. Kullakin fillarilla ajetaan noin 10 000 kilometriä vuodessa.

Tämä ohjelmasarja jos mikä on enemmistöläisittäin pakko katsoa!

Riemuloma Rivieralla

Lomailimme perheen kanssa kaksi viikkoa Nizzassa, Ranskan Rivieralla. Ensimmäinen mielikuva alueesta on useimmille turkoosi Välimeri, kiviset mutta kansoitetut uimarannat, vauraat huvilat vuorenrinteillä ja kauheat ruuhkat rantateillä sesonkiaikaan.

Autoja oli tietysti liikaa mutta joukkoliikenteeseen oli alettu panostaa kiitettävästi. Uusi leveä raitiotieväylä kiersi kehänä Nizzan keskustaa. Monilla vähintään kaksikaistaisilla kaduilla yksi kaistoista oli varattu busseille. Kaista oli niin tiheästi bussinkuvilla merkitty ja vielä pienellä välikorokkeella erotettu, että yksityisautoilijat pysyttelivät kuuliaisesti omalla tupaten täydellä kaistallaan.

Parkkeerauskulttuuri oli yhä ranskalaista. Jalkakäytävät ja suojatiet olivat usein täynnään hujan hajan pysäköityjä autoja. Välillä hinausautot siirtelivät muuta liikennettä eniten haittaavia väärinpysäköityjä autoja syrjemmälle. Autokouluna taitavat Ranskassa toimia huvipuistojen törmäilyautoradat. Uusissakin menopeleissä etenkin etukulmat olivat yleensä lommoilla. Eräskin mies peruutti autoaan kapeaan autotalliin eikä ollut moksiskaan vaikka ovenkarmit raapivat auton kylkiä.

Paras joukkoliikenneinnovaatio oli yhden euron vakiohinta kaikissa Rivieran alueen busseissa. Kohteesta riippumatta matka maksoi aina euron. Matkustimme kauas vuorille pikkukylien tunnelmaa haistelemaan, välillä Monacoon ökyrikkaiden huvijahteja ja liian tiheästi rakennettuja kerrostaloja katsomaan, välillä lännemmäs hiljaisempiin rantakaupunkeihin. Aina sama euron maksu. Bussilinjoja oli paljon ja vuorovälit tiheitä.

Euron maksu oli ollut voimassa vasta runsaan vuoden. Tavoite oli vähentää yksityisautojen käyttöä. Ainakin meidän perheen osalta tavoite onnistui. Tai sanotaanko, että elämä ilman autoa tuntui yhtä luonnolliselta vaihtoehdolta kuin täällä kotisuomessakin.


Tuomas Mänttäri

HELTEISIÄ TERVEISIÄ KAKSIPYÖRÄISTEN MAAILMASTA

Tulipa taasen tehtyä se perinteinen pitempi pyöräreissu kerran kesässä. Heitin fillarin Kampissa Saloon menevään linjuriin ja täytyy todeta, että nykyään linjuri on olennaisesti helpompi kulkuneuvo kuin juna. Poikkeuksetta aina on varaamatta mahtunut "ruumaan", siis pyörä. Itse istun ylhäällä.
Salo on tavallistakin tavallisempi kaupunki, jossa on mukava pyöräillä jokivarsia. Viiden kilometrin päässä pn oiva leirintäalue -saari uimarantoineen Halikonlahdella. Teijossa mainio kyläkauppias neuvoi todella komean korpijärviuimarannan heti "vuoren" takana. Hellettä riitti matkalla Perniö - Kisko -Karjalohja - Sammatti - Lohja.
Mikä ihme näitä pienempiä kaupunkeja vaivaa? Lohjalla Matkakodissa kuumuuden takia yritin pitää ikkunaa auki, mutta ulkona jatkui infernaalinen moottoriulvonta. Varsinkin motskarit räjäyttivät potin. Pakko oli laittaa ikkuna kiinni ja kärsiä helvetillisestä lämmöstä. Ei esim. Helsingissä näin kovaa meluterroria koe.
Heti Siuntion aseman takana Sjunbyn kartanon luona kosken äärellä oli jännä huomata venäjänkielistä tekstiä Porkkalan miehityksen ajoilta. Espoon Kivenlahdessa vanhan "rajasillan" vieressä kevyenliikenteen väylällä tuli vastaan Porkkalan vuokraalueen muistomerkki asiallisine teksteineen neljällä kielellä. Autoihin tämä patsas ei näy.

Helsingissä näin erikoisen pyöräilmiön. Komean Aida -risteilyaluksen luona oli useita kymmeniä täsmälleen samanlaisia mustia polkupyöriä ja pyöräilijöillä kaikilla samanlaiset valkoiset kypärät. Vauraat saksalaisturistit tutustuvat Hesaan näinkin.

Risto Larjavaara

Kahdenlaisia reittejä

Tuli kokeiltua Hakaniementien pyörätiejärjestelyt. Järjestelyt, en muuta sano.

Mentiin keskuspuiston kautta mukavasti Metsäläntien siltaa Haagan alppiruusupuistoon. Palattiin Hakamäentietä Etelä-Haagasta Koskelan tielle. Autoja oli sentään juhannuksen vuoksi vähän ja melu siis kohtuullinen, mutta auton pakkovalta tuntui muuten sietämättömältä. Reitillä autot menevät suoraan, tasaista maata ja loivasti kurveissa.

Pyörätiet sen sijaan jopa katkeilivat ja menivät väliin yli ja väliin ali. Jyrkät laskut ja nousut eivät riitä vaan kolmessa kohdassa kevyt liikenne ohjattiin sivuun ja sivutien ali. Ketun lenkit pidentävät matkaa ja mäet väsyttää. Kurvissa alas tunneliin on nimittäin hidastettava.

Aiemmin surin Pro keskuspuiston kanssa Hakamäen tien viemää 10 hehtaaria keskuspuistosta. Enemmistöläisenä olisi pitänyt myös tutkia, kummat menee tasaista ja suoraan: autot vai pyörät.

Keski-Pasilasta tulee melkoinen Amerikka. Moottoritie pohjoisesta tuo aikanaan sen keskustatunnelinkin, koska nyt se päättyy kuin seinään pilvenpiirtäjän juurelle. Kaavasuunnitelmassa tie on kuvattu niin, että siinä on neljä riviä puita. Bulevardeja kyllä tarvitaan, mutta nopeuksien on oltava 50.


Matti Kosola

MOOTTORIURHEILUN KAKSINAISMORALISMI

Vuosien varrella on nähnyt moottoriurheilussa aikamoista tekopyhyyttä. Formula- ja rallisankarit ovat Liikenneturvan kampanjoissa mannekiineina puhumassa, miten kilpailu ja suuret nopeudet kuuluvat vain kilparadoille ja arkielämässä on tietenkin noudatettava liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia.

Tsei tsei Lehto eli Jyrki Järvilehtokin on ollut näissä kampanjoissa mukana. Nyt entinen F1-kuski kaahasi n. 70 km. nopeudella kapeaan Jomalvikin kanavaan, jossa on 5 km. nopeusrajoitus. 300-hevosvoimainen pikavene törmäsi siltaperustuksiin ja kaveri kuoli heti. Mitähän saamme kuulla Järvilehdolta, kun hän pääsee sairaalasta. "Kaasu hirtti" ei ainakaan kuullostaisi totuudelta. Entisenä merellä melojana suututti nämä muskeliveneet, jotka useinkin aiheuttivat vaaratilanteita kaahauksillaan. Mitenkähän melojalle olisi käynyt, jos olisi ollut kanavassa ihailemassa varhaista kesäaamua?


Risto Larjavaara

KOMEAT AUTOTTOMAT STADIONIT MM-FUTIKSESSA

Urheilua enemmän seuraava on viime vuosina varmasti havainnut, miten esim. jääkiekossa ei ole enää jääty jään läpi näkyviin automerkkien mainoksiin. Nykyään on itsestäänselvää, että sisähalleissa on valoheittimien keskipisteenä jalustalla makaileva henkilöauto. Tavarataloissahan hyvin pesty pyhä lehmä makailee keskeisimmällä paikalla hullujen päivien lailla. Onkohan autojen seuraava markkinapaikka kirkko siellä ikonien vieressä? Siksi Etelä-Afrikan jalkapallo kisat yllättivät iloisesti. Autoja eo ole ollenkaan esillä varastamassa huomiota itse urheilulta.


Risto Larjavaara

KIITOKSET JÄSENMAKSUISTA

Toukokuun tiliote oli riemastuttava. Tukimaksuista erityinen kiitos. Näillä eväillä postitamme joskus syksyllä syyslehtisen ja rahaa riittää kunnollisen kevätlehden tekemiseen. Pirkkalan Anneli Alanen muisti meitä taasen paksulla kirjeellä. On se omituista,kuinka hänen ideoimansa kevyenliikenteen "tunnelimaalaukset" ovat toteutuneet vain Pirkkalassa. Yksinkertaisuudessaan idea on nerokas. Tunnelin suun yläpuolelle maalataan vihreällä ja punaisella selvät tunnukset, jotka vaistomaisesti ohjaavat kävelemään ja pyöräilemään vihreää puolta.

Pyrimme lähes viikoittain kesälläkin aikaansaamaan blogijuttuja. Jokatapauksessa suloista suvea nettisivuillamme kävijöille.


Risto Larjavaara

Kutsu kesäkuun kriittiselle pyöräretkelle

Hei pyöräilijät! Taas on kuu vaihtunut ja aika jokakuisen Kriittisen pyöräretken. Kesäkuun kriittinen pyöräretki poljetaan ENSI VIIKON TIISTAINA 8.6. Lähtö totutusti Havis Amandan patsaalta klo17. Kaikki mukaan!

Pyörämielenosoituksia järjestetään kuukausittain parempien pyöräily-yhteyksien saamiseksi pääkaupunkiseudulle. Näytetään, että meitä pyörillä liikkujia on paljon ja että pyörä on erittäin varteen otettava kulkuneuvo; nopea ja miellyttävä myös kaupungin ruuhkissa. Pyöräilykulttuurin kasvun ja pyörällä liikkuvien määrän kasvattamisen puolesta!

Omien pyörä-mielenosoitus kylttien askartelu on edelleen sallittua (jopa erittäin suotavaa), ja miekkarin jälkeen on taas mahdollisuus jäädä istuksimaan Lasipalatsin terasseille, ensi kuun pyöräretkeä ideoiden.

Kriittisen pyöräretken reitti kulkee Havis Amandan patsaalta Kampin, Töölön, Rautatieaseman, Kallion ja Sörnäisten kautta takaisin keskustaan ja Lasipalatsin aukiolle. Retken pituus on n. 10 km. Reitti kartalla:

http://maps.google.com/maps/ms?ie=UTF8&hl=en&msa=0&msid=100284308964611531654.000449070dc22635927ed&ll=60.171467,24.941497&spn=0.005219,0.01929&z=16

Vuonna 2010 Kriittisiä pyöräretkiä tullaan järjestetään Helsingissä myöskin ti 13.7, ti 10.8, ke 22.9. (Autoton päivä) ja ti 12.10.


Lisätietoja:

http://www.maanystavat.fi/
http://www.maanystavat.fi/liikenne

Hanni Lukjanow,
Maan Ystävät

SUOMESSA KOLME POLKUPYÖRÄTEHDASTA

Toissaedellisessä Inha -jutussa mainittiin Vanhat Velot Ry. Yhdistyksen sivuilta löytyy lähes tolkuton määrä suomalaisia polkupyöränmerkkejä "Aamuruskosta" "Ylivetoon" ja "Ystävään".

Nykyään Suomessa on vain kolme varsinaista polkupyörätehdasta, jotka suunnittelevat ja kokoavat pyöriä. Ylivoimaisesti suurin on Hangossa toimiva Helkama ja kaksi pienempää ovat Mustasaaren Sulvan kylässä toimiva "Tähtipyörä" ja Lappeenrannassa sijaitseva "Rossano". Helkama poikkeaa kahdesta pienestä siinä, että se valmistaa myös teräksisiä runkoja itse. Tähtipyörä ja Rossano tuovat alumiinirungot Taiwanista.