KUNNIAA POLLAREILLE

Suurihme Helsingissä on juuri tapahtunut. Kluuvikadun Aleksin puoleisiin päihin on palautettu metallipollarit eli kummallekin puolelle katua se keskeltä puuttuva rautatolppa. Näin vauhdikas läpiajo toivottavasti loppuu kokonaan. Toivottavasti Mikon kävelykadun Aleksin puoleisiin päihin myös palautetaan rakkaat tolpat.
Toinen suurkehun aihe on Yliopistokadun komeat pollaririvistöt Porthanian kohdalla. Kertaheitolla Porthanian sisääntulopiha on täysin rauhoittunut autoista.
Jokainen esimerkiksi Pariisissa, Lontoossa ja Brysselissä käynyt on huomannut jopa kilometrienkin pituiset siistit tolparivistöt suojaamassa jalankulkua. Helsingissä röyhkeästi lisääntynyt tapa parkkeerata autoja kokonaan jalkakäytäville on saatava kuriin. Lappu-Liisat eivät tähän pysty. Esim. Tukholmassa heitä on moninkertainen määrä. Lisäksi sakkomaksu on liian pieni pelotteeksi. Hyvä esimerkki tästä on Espan Akateemisen kirjakaupan eteen jatkuvasti koko päiväksi pysäköity valkoinen limousiini. Se toimii striptease-hämäräluolan pitkänä mainoksena. Auto vie kahden normaalikokoisen kärryn paikan. Seksifirmalle yksi sakkolappu päivässä on hyvin mitätön hinta edustavasta mainospaikasta turistivirtojen varrella.
Enemmistö r.y. esittää tiukasti lisää pollareita!

KEHUTAANPA LAATULEHTEÄ

Viime vuosina on mielikseen lukenut Arkkitehti-lehteä. Sieltä löytyy tervettä kritiikkiä autovallan mammuttihankkeisiin. Esim. tämän vuoden ykkösnumerossa oli Eeva Simolan ansiokas artikkeli "Tilapulaa vai autotunkua?", jossa analysoitiin mahdollista keskustatunnelia.
Uusimmassa 3/07-numerossa päätoimittaja Harri Hautajärvi laukoo osuvasti pääkirjoituksessaan otsikolla "Kestävään kaupunkiliikenteeseen":

Hinta-arvio Helsingin keskustatunnelista ja sen pysäköintihalliliittymistä on noussut 525-595 miljoonaan euroon, mikä on alkanut tutisuttaa megalomaanista, vuosikymmenien ajan suunniteltua insinööriunelmaa. Tunnelihanke edustaa mennyttä aikaa, ja se hyödyttäisi lähinnä niitä yksityisautoilijoita, joille joukkoliikenne ei kelpaa. Jättitunnelilla houkuteltaisiin lisää autoilijoita ahtaalle Helsingin niemelle etenkin Espoosta, vaikka länsimetron rakentaminen on alkamassa. "Rakentamisesta on luovuttava", linjasi Helsingin Sanomat perustellusti keskustatunnelihanketta vastustavassa pääkirjoituksessaan 22. huhtikuuta.
Britanniassa ja Ruotsissa on todettu, että nykyisenä ilmastonmuutoksen aikana yksityisautoilu ei ole enää yksityisasia. Lontoossa ollaan tyytyväisiä uusiin ruuhkamaksuihin: keskustan ruuhkat ovat vähentyneet, ilma on puhdistunut ja viihtyisyys lisääntynyt, ja väki on siirtynyt kävelemään, pyöräilemään ja käyttämään joukkoliikennettä. Tukholmassa otetaan onnistuneen kokeilun ja kansanäänestyksen myötä tietullimaksut pysyvästi käyttöön elokuussa.
Viime vuonna Helsingin ilmanlaatu oli hälyttävän huono 59 päivänä. Siksi yksityisautoliikenteen saastuttamassa ja ruuhkauttamassa Helsingissä pitäisi ottaa käyttöön keskustaan ajavien ja sieltä poistuvien henkilöautojen ruuhkamaksut. Samalla tulisi laajentaa kävelykeskustaa ja lisätä polkupyöräteitä, sillä useimmissa länsieurooppalaisissa kaupungeissa, vaikkapa Oulussa, on kävelykatuja ja pyöräteitä jo paljon enemmän kuin Helsingissä. Pääkaupunkiseudulla olisi myös syytä panostaa joukkoliikenteen parantamiseen sekä pysäkkien ja asemien viihtyisyyteen. Nykyisten siperialaisten odotushallien sijaan tulevista metroasemista voitaisiin tehdä viihtyisiä ja kauniita paikkoja - mallia löytyisi esimerkiksi Lontoon uusista metroasemista. Metropolimme keskusta-alueita kannattaa kehittää ihmisten, ei autojen ehdoilla.

LAUSUNTO LIIKENNEMINISTERIÖÖN

Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry:n lausunto Liikenne- ja viestintäministeriön Liikennepoliittiseen selontekoon (2007) Vuodesta toiseen kaikissa mahdollisissa visioissa toistetaan mantraa, että joukkoliikenne on asetettava etusijalle pitkän tähtäyksen suunnitelmissa. Näin torjuttaisiin parhaiten ilmastonmuutosta. Mikä on todellisuus? Helsingin ja Turun välille rakennettiin yli 100 vuotta sitten raideliikenneyhteys. Edelleenkin suuri osa välistä on yksiraiteista. Samaan aikaan on valmistumassa valtavat rahasummat vienyt moottoritie kaupunkien välille. Puhutaan kauniisti raideverkoston kehittämisistä, mutta todellisuus on toinen. Tavaraliikenne on yhä enenevässä määrin siirtynyt kumipyörille. Jos siis halutaan kasvihuonepäästöjä vähentää, niin nykyinen suuntaus on väärä. Yksinkertainen ratkaisu on pitkäjänteisesti alkaa satsata raiteisiin ja raideliikenteeseen olennaisesti enemmän valtion väyläbudjetista. Liikenne 2030 ohjelmassa sanotaan selkeästi, että hajanainen yhdyskuntarakenne johtaa entistä enemmän henkilöautoriippuvaiseen elämänmuotoon. Verotuksella tähän voidaan vaikuttaa. Työmatkavähennyksiin ruuhka-Suomessa on otettava olennaisesti tiukempi tulkinta. Vastaavasti joukkoliikenteen käyttämiseen on annettava houkuttelevia porkkanoita yhteiskunnan taholta. Autoalalla on valtava vaikutus yleiseen mielipiteeseen. Nykyään lähes jokaisessa ilmaisjakelulehdessäkin on moottoritoimittajien yksisilmäisiä palstoja, joissa valitetaan polttoaineiden kalleutta ym. Tosiasiassa Suomessa ansiotuloihin nähden bensa on olennaisesti edullisempaa kuin esim. Baltian maissa. Suuri osa autoilijoista varsinkin isoimmissa kaupungeissa saa ilmaiset autoedut ja parkkiruudut. Ymmärrettävästi tämä vain lisää auton käyttöä kaikilla matkoilla. Tilastot osoittavat kiistattomasti, miten joukkoliikennematkojen osuus vähenee suhteessa yksityisautoiluun. Ei oikeastaan ole ollenkaan autoalaa (maahantuojat, mainonta, autolehdet jne) vastavaa tahoa, joka pystyisi markkinoimaan joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun etuja houkuttelevasti ja tehokkaasti. Ilmastonmuutoksen myötä eettiset näkökulmat liikkumiskäyttäytymisessä varmaan tulevat keskeisemmiksi. 15.6.2007 Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö r.y. Risto Larjavaara (pj)

Lämpimät kiitokset jäsen- ja tukimaksuista

Sain tiliotteen toukokuulta. Kevään lehden postitus- ja painatuskuluihin piti saada n. 1100 euroa ja jännitys oli huipussaan. Kahdeksan sivun verran tuli jäsenmaksuja ja joukossa riemastuttavasti melkoisia tukimaksuja. Nyt 1100 on kuitattu ja yli 500 euroa jäi tilille.
Katsotaan nyt, pystymmekö toimittamaan syysnumeron. Ensi vuonna Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö r.y. täyttää kunnioitettavat 40 vuotta. Jokatapauksessa keväällä 2008 teemme tanakamman juhlanumeron, jonne mielellämme odotamme muisteluksia eri vuosikymmeniltä. Kirjeet ja sähköpostit tervetulleita pj:lle (ristolarjavaara@suomi24.fi) ja osoite Furumonkuja 4 F 12, 00990 Hki.
Tietysti toiveikkaina odotamme vielä rästijäsenmaksuja ja tukimaksuja, jotta rahat riittäisivät syksyn lehden kustannuksiin.
Tämä nettietusivumme on juuttunut taidonpuutteesen. Meikäpoika ei osaa sitä tehdä. Blogi on helpompi. Toiveikkaina odotamme alan osaajaa!

Mukavaa kesää toivottaa yhdistyksen puolesta Risto Larjavaara

PASILAN PISAROINNISTAKO PELASTUS?

Pasilan rautatieasema tulee väistämättä nousemaan aivan välttämättömäksi risteysasemaksi. Aluksi sen suuruutta ihmeteltiin. Nyt asia on kääntynyt loistavaksi ennakoinniksi.
Helsingin päärautatieasema on sietokykynsä äärirajoilla. Kiskoja ei Linnunlaulun kautta enää pystytä lisäämään eikä lisälaituritilaa löydy. Ruuhka-aikoina yksikin puolen minuutin ystävällinen odotus viime tingan juoksevia matkustajia kohtaan voi aiheuttaa ikävän ketjureaktion.
Vantaalla ollaan siirtymässä syöttöliikenteeseen juna-asemille, joka sinänsä on järkevää. Raideliikenne tuottaa kasvihuonekaasuja olennaisesti vähemmän kuin linja-autot. Mutta! Taasen raiteiden matkustajamäärät kasvavat. Lähitulevaisuudessa aletaan rakentaa uutta
rataa, jonka nimestä keskustellaan vielä (Marja-, Kehä- vai Kiitorata). Se tuo jo lentokentältäkin taasen suuret matkustajamäärät. Lahden oikoratakin on selvästi näyttänyt suosionsa.
Piankin on tehtävä kauaskantoisia ratkaisuja, miten tästä yhtälöstä selvitään.
Pasila tulee olemaan ratkaiseva paikka. Olisiko aluksi ratkaisu Kampin ja Pasilan välisestä metroyhteydestä, joka saattaisi jatkua Viikin suuntaan.
Isona ratkaisuna on suunniteltu Pisara-ratalenkkiä eli kantakaupungin kiertävää tunnelirataa. Asemat olisivat Töölössä oopperan kohdalla, ydinkeskustassa Forumin paikkeilla ja Hakaniemessä olisi metron kanssa rinnakkeinen asema. Maallikkoharrastajan mielestä ydinkeskustan asema voisi olla etelämpänäkin esim. Espojen alla. Sinnehän voi olla yllättävän pitkä kävelymatka Päärautatieaseman laiturien pohjoispäistä.
Jokatapauksessa suurisuuntaisia ratkaisuja on tehtävä, jos raideliikenteen lisääntyvät matkustajamäärät pystytään kunniakkaasti hoitamaan. Itsestäänselvää nykyisen ilmastonmuutoksen aikaan on se, että raideliikenne on ehdottoman mielekästä ja ympäristöystävällistä muihin liikkumismuotoihin verrattuna.

Risto Larjavaara

Taasen se valitus alkaa

Kesä on aivan edessä. Taasen alkaa tuo ikuisesti toistuva medianäytelmä, jonka kaikkien tv-kanavien uutistoimittajat osaavat ulkoa. Mennään haastattelemaan lähimmälle huoltoasemalle autoilijoita bensapumpun viereen. "Meneekö tämä 5 sentin korotus viimeisen kipurajan ylitse?" Autoilijoiden vuorosanat ovat suoraan samasta käsikirjoituksesta. "P***le, kyllä menee!!
Miksi ilman muuta hyväksytään, että asuntojen hinnat nousevat muutaman prosentin vuodessa kuten muutkin maksut hillityn inflaation mukaisesti. Nyt taasen toimittajat jankuttavat, että ollaan lähestymässä viime vuoden kesän alun tasoa. Haloooo! Eikö bensan hinta saa nousta samalla tavalla kuin muutkin hinnat. Tosiasiassa esim. 1960-luvun alussa ja 1970-luvun öljykriisin aikaan bensan hinta oli ansioihin nähden olennaisesti kalliimpaa kuin nykyään.
Tulkaapa toimittajat vaihteeksi kysymään periaatteelliselta jalankulkijalta, joukkoliikenteen käyttäjältä tai työmatkapyöräilijältä, voisiko bensan hinta nousta samaa tahtia kuin muutkin kustannukset. Todennäköisesti saisitte toisenlaisen vastauksen kuin tarkoituksenhakuisesti valituilta yksityisautoilijoilta.

Risto "tiukkapipo" Larjavaara

ONKO JOUKKOLIIKENNE SYNTI?

Liikennetoimittaja Ilpo Mattila muotoili nasevan ajatuskuvion otsikolla ”Raitis bussimatkustaja on riistäjä” (HS 12.5.07). Bussimatkustaja on nimittäin vain riesa kunnalle, koska yksityisautoilijat tuottavat ihka oikeata rahaa. Kaukaa viinaa noutava autoilija on pyhimys surkean joukkoliikenneköröttäjän rinnalla. Kiitos erinomaisesta analyysistä!

Pohdin seuraavaksi asiaa osin samasta ja osin toisesta näkökulmasta. Ensinnäkään kaikilla ei ole autoa eikä edes ajokorttia. Ja vaikka olisikin ei ole halua tai rahaa tehdä työmatkaa omalla autolla. Pitäisikö siis pakottaa kaikki ostamaan auto ja ajamaan sitä? Entä lapset?

Toiseksi on pohdittava, mitä mikin maksaa. Joukkoliikenteen kulut tunnetaan tarkkaan ja niiden aiheuttamat ilmasto, melu ja muut haitat on jo alunperin pystytty minimoimaan. Autoilu toisaalta on kieltämättä kallista, mutta tietääkseni kerättyjä veroja ei käytetä ympäristön hyväksi eikä edes teiden tekoon tai parannukseen.

Kolmanneksi on puhuttava vaaran tunteesta, mikä stressaa ihmisiä. Ylinopeuksista on tullut yleinen tapa eikä nopeuksia juurikaan valvota. Luulisi, että polttoainavero riittäisi edes liikenteen valvontaan, mutta sekin kai menee virkamiesten palkkoihin ja pääministerin lentoihin yksityissuihkarilla.

Neljäntenä voi ihmetellä, miten halukkaasti uusia teitä tehdään. Kunnan isät manaavat samalla, kuinka kalliita ovat nämä kevyen liikenteen väylät. Ali- ja ylikulkurakennelmat pannaankin kevyen liikenteen kuluiksi ja ne saavat jäädä odottamaan parempia aikoja.

Viidenneksi voidaan ottaa tuhlaus tien rakentamisessa. Moottoritie on turvallinen, kun autot menevät samaan suuntaan ja ohitus on turvallista. Mutta miksi moottoritie on tehty niin ”turvalliseksi”, että sillä halutaan ajaa ainakin 200:aa ja ajetaankin lähes sitä. Monikaistaisista kaduista (kehätiet, kaupungin osien päätiet) tulee samaan syssyyn köyhän miehen moottoriteitä. Voi lapsiparkoja suojateillä.

Niin, miten kevyen tai joukkoliikenteen matkustaja voi olla iloksi yhteiskunnan rahan tarpeen kannalta. Pyöräilijä voi olla avuksi ostamalla ketjuja ja renkaita yms., mutta kun usein ketju vain käännetään ja renkaissa on paikka paikan päällä. Pyöräilijän ja kävelijän on juotava paljon viinaa, että valtio saa verotuloja ja lääketeollisuus ym. hoitosysteemit rikastuvat.

Matti Kosola

KAIVOPUISTON MOOTTORITERRORISMI

Kaivopuisto rantoineen pitäisi olla nimensäkin mukaisesti jalankulkijoiden paratiisi. Eräs kaivopuistolainen jäsenemme lähetti postia viestittäen suunnitelmista tehdä Ehrenströmintielle Mutteri-kioskin viereen "moottoripyöräkulttuurin kohtauspaikka". Valtakunnallinen MotOrg ry:n hakemuksessa toivotaan, että pysäköintialueesta tulisi "ikään kuin jatkuva moottoripyöränäyttely kaupunkilaisten iloksi, jonne tullaan moottoripyöräilemään ja katsomaan pidemmänkin matkan päästä". Kaivopuistotyöryhmä esittää Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnalle, että moottoripyörien erityinen pysäköintialue Ehrenströmintiellä Kaivopuiston rannassa Mutteri-kioskin kohdalla ei ole asianmukaisesti perusteltavissa. Sen vuoksi he vaativat, että puistovyöhykkeen sijasta moottoripyörien kohtaamispaikka sopisi häiritsemättä esim. telakan läheisyyteen.
Viimeisen tiedon mukaan Kaivopuistotyöryhmän kirjelmä on sittenkin lähetetty erilaisten venkoilujen jälkeen kaupunkisuunnittelulautakunnalle valmisteltavaksi.
Enemmistö ry on viimeiset 39 vuotta ihmetellyt, miten vuodesta toiseen puistorauha ja jalankulkijoiden viihtyisyys on vähentynyt yhä lisääntyneen "cruisailu-kulttuurin" takia. Rantatiestä on muodostunut lapsellinen kerska-autojen ja Harrikka-nappuloiden diivailupaikka.
Kukaan ei tarvitse kaunista rantatietä välttämättömiin läpiajoihin. Siksi ainakin kesäkaudet se voisi olla puistomainen kevyen liikenteen paratiisi!

Risto Larjavaara

Helsingissä tapahtuu ym.

MAAILMAN SUURIN JOUKKOLIIKENNEALAN TAPAHTUMA HELSINGISSÄ Toukokuussa Helsingissä kuhisee. Alkupuolella on Euroviisut ja 21- 24.5 Kansainvälisen joukkoliikenneliiton UITP:n maailmankongressi. Paikalle odotetaan yli 2000 edustajaa 60 eri maasta. HKL ja YTV vastaavat järjestelyistä. Joukkoliikennenäyttely on kaikille avoinna torstaina 24.5. Lisää tietoa löytyy osoitteista www.uitp. com/Helsinki2007/ ja www.hkl.fi/uitp KOIVISTO HALUAA POTKIA AUTOJA Seuravassa esimerkki, millä menetelmällä mediassa usein saatetaan muuttaa totuutta irrallisin lausein asiakokonaisuudesta. Jörn Donnerin teoksessa "Uusi maammekirja" (1967) kirjailija haastattelee Mauno Koivistoa: Hän asettuu ikkunan ääreen, katselee Senaatintorilla olevia autoja ja sanoo haluavansa potkaista niitä. En uskalla kysyä, tahtoisiko hän tilalle hevospelejä. Jos lainaus lopetetaan tähän, otsikko vastaisi totuutta, mutta jatketaan lainausta: Koivisto näyttää tuijottaneen itsensä muiden talousmiesten lailla sokeaksi autojen tuonnin valtiontaloudellisiin aspekteihin. Hyvinvointiaspekti tuntuu toissijaiselta. Hän näkee vain sen länsivaluuttamäärän, jonka autot maksavat. KRIITTISIÄ PYÖRÄRETKIÄ Pyöräillään niillä Helsingin tieosuuksilla, joissa liikennejärjestelyt pyöräilijöiden kannalta ovat kaikkein huonoimmat. Samalla näytetään, että pyöräilijät muodostavat kriittisen massan, joka tulee huomioida liikennesuunnittelussa ja kaupungin rakenteessa. Pyöräretkia järjestetään Helsingissä 8.5, 12.6, 10.7, 14.8, 22.9 (Autoton päivä) ja 9.10. Lisätietoa: www.kulma.net/liikennekampanja AUTOSIVUT YHÄ TYPERÄMPIÄ Ei voi välttyä huomaamatta, miten autosivustojen määrät ovat vuodesta vuoteen lisääntyneet. Elämme jälleen aikoja, jolloin avoimesti palvotaan kiihtyvyyksiä, suuria nopeuksia ja moottoritehoja. Otetaan esimerkki Helsingin Uutisista (23.3): Suuri osa nuoresta autonostajaryhmästä arvostaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sporttiset autot ovatkin heidän mieleensä.

ALEKSIS ENEMMISTÖLÄISEN OLVIRETKI RAVINTOLAMAISEMIIN

Aleksis Kivikään ei omistanut autoa eikä ajokorttia kirjoittaessaan "Olviretkensä Schleusingenissä". Ilmiselvästi siis meikäläisiä. Sitäpaitsi autoilu ja oluen siemailu eivät sovi samaan yhtälöön. Eikä autoa oltu vielä keksittykään. Seuraavassa vappukepeä, syväenemmistöläinen ja täysin subjektiivinen juttu lähinnä helsinkiläisestä näkökulmasta! Tarina lähtee siitä, kun tuttavani kysäisi, minne sitä menisi työtovereiden kanssa istumaan alkukeväistä iltaa. Pitäisi ravintolan ikkunoista ihailla valoisuutta ilman autoliikenteen ärsytyksiä. Elämässäni on viimeiset 20 vuotta ollut peruskriteereinä ravintolareissun onnistumiselle oluen kera savuttomuus, rauhoittava maisema ja musiikki. Parempi toki useimmiten kokonaan ilman musiikkia. Punaviiniä siemailen mieluummin kotona. Kesän alussahan uusi tupakkalaki astuu voimaan. Kesä mennee hyvin absurdeissa tunnelmissa. Kulmabaarien "karvahattumiehet", jotka eivät helpolla kauneimpana kesäpäivänäkään polttele terasseilla, tulevat täyttämään ulkotilat. Sisällä on savutonta. Kumman valitsee tupakan vihollinen, ulkoilman savupilvet vai kesähelteisen sisätilan savuttomuuden. Kas siinäpä ongelma! 1990-luvulla harvoja savuttomia oluensiemauspaikkoja oli Rautatieaseman "Minuuttibaari". Siitä oli mukava enemmistöläisen seurailla valtavia jalankulkijoiden määriä joukkoliikenteeseen. Nykyään siellä häiritsee kovaääninen "Energy". Miksi näillä kaupallisilla radiokanavilla pitää olla niin hirveästi "kirkusoulmusaa". Siksi valitsenkin yhden tuopin seuraksi "Aseman Wurstin", josta näen istualtaan aivan vierestä 11 raiteelta Pendolinojen, Venäjän ym. junien lähtöjä ja tuloja ilman musakkia. Gourmet-tähtiä annan yhden nimenomaan perinneruokien säilyttämisen ansiosta (mm. porilainen ja tietysti Möttönen). Michelinin pisteyttäjät tuskin ovat siellä käyneet salaruualla. Helsingin hyvin harvojen ns. kävelykatujen ravintolat eivät houkuttele. Kävely-Roballa olisi katutason näyteikkunaravintoloita, mutta ärsyttävä ja useimmiten laiton autoilu veisi juoman ja ruuan väärään kurkkuun. Strinbergin kahvila terasseineen Pohjois-Espalla on kauniilla paikalla, mutta minulle mahdoton paikka. Katsellessani Espan puistoon päin joudun seuraamaan jatkuvia punaisia päin ajoja ja jalankulkijoiden nöyristelyä, vaikka heille on jo vihreä vaihtunut.Vaikken katsoisi suojatien suuntaan, joudun kuulemaan kovempia kiihdytysääniä. Nehän ovat tietysti merkki siitä, että vielä keritään tuoreilla punaisilla! Varjoisamman Mikonkadun ns. kävelykadun puolella taasen läpiajot ärsyttävät. Minne on kadonnut se keskimmäinen rautatolppa Aleksin päästä, joka estäisi homman. Tällaisen neurootikon unelmapaikka on ymmärrettävästi Suomenlinna, joka käytännössä on lähes autoton kaupunginosa. Maaliskuussa valmistui perusteellisen remontin jälkeen "Ylis" ja vieläpä savuttomana. Se sijaitsee 100 m. päässä lautalta. Ylä-Walhallan terassimaisema on täydellinen. Vain merta, laivoja, historiaa ja rauhaa ilman yhtäkään autonrotiskoa. Seurasaaren ravintola ja kahvila ovat myös juuri saneeratut. Mikä rauha istua terasseilla metsän reunassa. Kaivopuiston Ursula on upealla paikalla, mutta kesäisin sinne matkatessa ärsyttää törkeät nurmikkoparkkeraukset. Kauppatorin eteläreuna on maisemineen täydellinen. Siksi autoruutujen sijaan siinä pitäisikin olla maisemaan sopiva matala maisemaravintola. Pehmentäisikö sen samanlainen marmoripinta Enson marmorilaatikon ärsyttävää hallitsevuutta? Uudesta Kampista löytyy paljon hyvää. Vuonna 2005 avattu matkakeskus on lisännyt joukkoliikenteen suosiota. Lähes 90 prosenttia katsoo terminaalin kohentaneen joukkoliikenteen imagoa. Katutasossa on lukuisia ravintoloita, jotka lasiterasseineen ympärivuotisesti avautuvat autottomaan jalankulkualueeseen ja komeaan Tennispalatsiin päin. Siirrytäänpä muualle Suomeen. Helsinki jää surkeasti jälkeen monista muista kaupungeista. Näissä lehdissä kirjoittelin aikoinaan ristiin rastiin Viron fillaroinneistani. Viime vuosina olen pyöräillyt Suomessa ja ilokseni nähnyt runsain mitoin kelvollisia kävelykatuja mainioine ravintoloineen. Ei ole tarvinnut katsella moottoripyöräkiihdytyksiä ja tornitalon kokoisia kaupunkimaastureita. Ehkä upeimmat kävelyalueet ovat Jyväskylässä ja Oulussa. Tampereella kosken reunan ravintolat ja Turussa autoilta erityisesti kesällä rauhoitetut Aurajoen rannat ovat upeita. Vaasassa on valmistunut autoton torinseutu. Vantaan Tikkurilaan suunnitellaan isoa autotonta keskusta. Tulevaisuus on enemmistöläinen. Nostakaamme oluttuopit sille! Risto Larjavaara

Lehti jaettu ja rahat lopussa

Postitimme 16-sivuisen kevätlehtemme 19.4. Painos on 1000 kpl, josta vajaa 500 meni jäsenille ja pääkaupunkiseudun kirjastoille. Tällä viikolla on viety 200 lehteä uusille kansanedustajille, 85 Helsingin kaupunginvaltuustolle ja 50 Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston liikenneosastolle.
Muut kuin jäsenet: Lehteä on myytävänä Akateemisessa kirjakaupassa Espalla.
Syytä on olla iloinen tehdystä urakasta. Kaikki työ on tehty talkootyönä ilman minkäänlaisia palkkioita. Nyt vain toivotaan, että jäsenmaksuja ja tukimaksujakin alkaa tulla reippahasti.
Tilillämme oli 88 euroa ennen postittamista. Postitus maksaa 303 euroa ja lehden painatus 790 euroa. Jospa Joulupukkikin taasen muistaisi meitä...
Alamme viikoittain syöttää tänne blogiin juttuja uudesta lehdestämme. Aluksi vaahtoavia ravintolatunnelmia näin vapun alla.

Puheenjohtaja

POHJOIS-ESPASTA MANNERMAINEN MATKAILUVALTTI

Viime aikoina on käyty keskustelua, miten kävelykeskustaa
kehitetään mahdollisen keskustatunnelin toteutuessa. Henkilökohtaisesti
en kannata autoistumista lisäävää tunnelia. Meillähän on jo keskustan
alittava metrotunneli ja tekeillä laajat huoltotunnelit.
Jos kuitenkin keskustatunneli toteutetaan, niin Pohjois-Espasta on
tehtävä moderni kaikkien kävelykatujen äiti. Etelä-Espasta tulisi
kaksisuuntainen autokatu. Valoisampi pohjoispuoli avautuisi
terasseineen Espan puistoon. Luonnollisesti lasitetut terassit olisivat
avoinna kaikkina vuodenaikoina. Kauppatorilta Manskulle asti ulottuva
leveä puistokävelykatu olisi mitä edustavin väylä mm.
matkustajalaivoilta tuleville turistimassoille.
Kertaheitolla Helsinki ottaisi pitkän loikan hävettävän surkeista
pätkäkävelykaduistaan kohti mannermaista kävelykatukulttuuria.

Risto Larjavaara

Enemmistö pahoittelee hiljaisuuttaan

Erinäisistä syistä nettisivumme on elänyt liiaksikin hiljaiseloaan. Tekeillä on perinteinen kevään isompi lehti, joka varmasti tulee jäsenille vähän ennen vappua. Kevätkokouksemme vietetään kepeästi Kivinokassa Herttoniemen ja Kulosaaren välissä torstaina 10.5. Tapaamme Kulosaaren metroaseman laituritasolla kello 17.00. Kävelemme vajaan puolen tunnin matkan puheenjohtajan mökille meren ääreen. Ohjelmassa rentoilua. Johtokunnasta Olli Orkoneva laulaa Bellmania ja Riitta Suutari lausuu runoja. Lehdessä tarkemmat tiedot.

Rauhallista pääsiäistä!

Risto L.