maanantai 14. toukokuuta 2007

ONKO JOUKKOLIIKENNE SYNTI?

Liikennetoimittaja Ilpo Mattila muotoili nasevan ajatuskuvion otsikolla ”Raitis bussimatkustaja on riistäjä” (HS 12.5.07). Bussimatkustaja on nimittäin vain riesa kunnalle, koska yksityisautoilijat tuottavat ihka oikeata rahaa. Kaukaa viinaa noutava autoilija on pyhimys surkean joukkoliikenneköröttäjän rinnalla. Kiitos erinomaisesta analyysistä!

Pohdin seuraavaksi asiaa osin samasta ja osin toisesta näkökulmasta. Ensinnäkään kaikilla ei ole autoa eikä edes ajokorttia. Ja vaikka olisikin ei ole halua tai rahaa tehdä työmatkaa omalla autolla. Pitäisikö siis pakottaa kaikki ostamaan auto ja ajamaan sitä? Entä lapset?

Toiseksi on pohdittava, mitä mikin maksaa. Joukkoliikenteen kulut tunnetaan tarkkaan ja niiden aiheuttamat ilmasto, melu ja muut haitat on jo alunperin pystytty minimoimaan. Autoilu toisaalta on kieltämättä kallista, mutta tietääkseni kerättyjä veroja ei käytetä ympäristön hyväksi eikä edes teiden tekoon tai parannukseen.

Kolmanneksi on puhuttava vaaran tunteesta, mikä stressaa ihmisiä. Ylinopeuksista on tullut yleinen tapa eikä nopeuksia juurikaan valvota. Luulisi, että polttoainavero riittäisi edes liikenteen valvontaan, mutta sekin kai menee virkamiesten palkkoihin ja pääministerin lentoihin yksityissuihkarilla.

Neljäntenä voi ihmetellä, miten halukkaasti uusia teitä tehdään. Kunnan isät manaavat samalla, kuinka kalliita ovat nämä kevyen liikenteen väylät. Ali- ja ylikulkurakennelmat pannaankin kevyen liikenteen kuluiksi ja ne saavat jäädä odottamaan parempia aikoja.

Viidenneksi voidaan ottaa tuhlaus tien rakentamisessa. Moottoritie on turvallinen, kun autot menevät samaan suuntaan ja ohitus on turvallista. Mutta miksi moottoritie on tehty niin ”turvalliseksi”, että sillä halutaan ajaa ainakin 200:aa ja ajetaankin lähes sitä. Monikaistaisista kaduista (kehätiet, kaupungin osien päätiet) tulee samaan syssyyn köyhän miehen moottoriteitä. Voi lapsiparkoja suojateillä.

Niin, miten kevyen tai joukkoliikenteen matkustaja voi olla iloksi yhteiskunnan rahan tarpeen kannalta. Pyöräilijä voi olla avuksi ostamalla ketjuja ja renkaita yms., mutta kun usein ketju vain käännetään ja renkaissa on paikka paikan päällä. Pyöräilijän ja kävelijän on juotava paljon viinaa, että valtio saa verotuloja ja lääketeollisuus ym. hoitosysteemit rikastuvat.

Matti Kosola

Ei kommentteja: