HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi
http://www.hs.fi/muistot/a1305954150526 (11.5.2015)
Me Enemmistössä muistamme Annelin vuosikymmenien työn liikenteen heikommassa asemassa olevien liikkujien puolesta. Lainaamme tähän 40-vuotislehdestämme (1/2008) jutun otsikolla "Pirkkalan kuulumisia"
Anneli Alaselta tuli meille pyynnöstä kirje, jossa hän muistelee rönsyilevään tapaansa elettyä elämää.
40- ja 50-luvut olivat ihanan vähäautoisia, jolloin kävely ja pyöräily olivat ilo ja nautinto. Lopullisesti hän heräsi 60-luvun loppupuolella, kun Helsinkiin suunniteltiin jättimäisiä moottoriteitä (surullisenkuuluisa Smith-Polvinen). 1960-luvulla autoistumisen myötä piti aamuisin käydä Kalliossa parvekkeella tarkistamassa, kattoivatko saastepilvet City-Helsingin näkymättömiin. Pahimpina saastesumu- ja pakokaasupäivinä ratikkakyyti Norssiin oli pakollinen pojille. 7-lapsinen perhe muutti 70-luvun alussa Pirkkalan Haikkaan Tampereen lähelle, jonka rauhallinen idylli muuttui sekin pian autokeskeiseksi. Anneli on tehnyt hyvin ansiokkaan työn siellä kevyenliikenteen väylien ja turvallisemman yhdyskuntarakenteen puolesta. Hän tutustui jo 70-luvun lopulla Tanskan Stillevej-katuihin ja myöhemmin upeaan Delftin kävelykaupunkiin Hollannissa. Epäpsykologinen Hidas-sana oli 1980-luvulla punainen vaate ensimmäisen oman autonsa hankkineelle elintasonousukasautomiehelle.
Nykypäivästä Alanen poimii yhden liikkumistottumusten muutoksen, sen miten lasten kyyditykset ovat yleistyneet vaivaisilla 1-2 km. matkoilla. Katuvarren koulutovereille kiireiset saattajavanhemmat ylinopeuksineen, tyhjäkäynteineen ja katkuineen ovat ikäviä ohittajia. Kyydityt lapset ovat sukupolvi, joille katukokemukset ilman peltikuorta jäävät kokematta. Tulevina autoilijoina ratin ääressä pääsee pakoon aiheuttamiaan melu-, saaste- ja turvallisuusongelmia.
Kirje päättyy toiveikkaasti Lauri Viidan sanoihin:
Mitä ei voi silmin vajain nähdä siitä unta nähkää
Helsingin Sanomissa on 10.5 Annelin Antti-pojan vaikuttava muistokirjoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti