FILLAROINTIA TALLINNASSA

Otin fillarin mukaan naapurimaan pääkaupunkiin. Satamassa odotti valmis 
halpa hotellihuone, josta oli hyvä lähteä eri suuntiin.
Itään pääsee hetkessä kaupungin parhaimmalle pyörätielle Piritaan ja
merenrantaa seuraillen pitemmällekin. Paluumatkalla poikkesin
Maarjamäen linnan eli Viron historiallisen museon takapihalle. Sinne on
kerätty Stalinin, Leninin ym. patsaita. Paikka on sen valtavan
betonimuistomerkin vieressä, jonka obeliski näkyy hyvin laivoista.
Historian lehdet havisevat!
Seuraavana päivänä suuntasin länteen kohti Rocca al Maren Seurasaarta
vastavaa kaunista puistoaluetta. Yllätyksekseni heti sataman
länsilaidalla sijaitsevan valtavan Kaupungihallin alta lähtee parin
kilometrin komea kevyen liikenteen väylä ohi Kalasataman. Se on
tyylikkäästi rakennettu entisen satamaradan paikalle kuten Helsingissä
nyt rakennetaan "Baanaa". Roccan ja Stroomi randin väliin on tehty
rantoja myötäillen erinomainen kevyen liikenteen väylä.
Tallinnan keskustassa pyöräily on vaikeaa puuttuvien pyöräväylien
takia. Suuresti ihmetyttää se, että sataman valtavien turistijoukkojen
on vuosikymmenestä toiseen kuljettava vilkasliikenteisten
monikaistaisten autoväylien lävitse keskikorokkeilla odotellen
liikennevalojen hidasta vaihtumista. Olisi korkea aika saada
turvallisia jalankulkusiltoja tai tunneleita, jolloin keskusta-alue
olisi hetkessä tavoitettavissa.

Tallinnassa kaikki 65 vuotta täyttäneet saavat ilmaiset kyydit
ratikoissa, trollikoissa ja busseissa. Mukana pitää olla iän todistava
henkilökortti (ellei takuuvarmasti muutenkin näe matkustajan
kurttuisuutta heh heh vitsi). Tämä koskee siis kaikkia iän ylittäneitä
eli myös suomalaisia turisteja. On ikääntymisessä tällainenkin etu
edessä!

Lopuksi kevennykseksi kuva ihmehärvelistä eli pedaalibubista.
Erityisesti englantilaiset miehet kaahaavat kovasti mölyten sellaisella
Tallinnan vanhassa kaupungissa. Kuulemma vastaavia on 
Keski-Euroopassa paljonkin!

   Risto Larjavaara