Salermo katsoi painottavansa työnsä laajemmin yhdyskuntasuunnitteluun ja hyvien kaupunkiarvojen edistämiseen. Hän haluaisi poistaa koko Kevytliikenne-käsitteen siinä mielessä, ettei enää eroteltaisi niin jyrkästi pyöräilyä ja muuta liikennettä.
Pyöräilyn mallimaassa Tanskassa ei ole Suomea enempää kevyenliikenteen väyliä, mutta pyöräliikenne on todella sujuvaa ja turvallista autoliikenteen vieressä. Tanskassa jalankulkijat voivat kävellä jalkakäytävillä rauhassa ilman pyöräpelkoa. Suomessa ei juurikaan opeteta kouluissa liikennekäyttäytymistä. Hollannissa oppilaat käyvät useita kertoja vuodessa pyöräilemässä normaaleilla kaduilla.
Suomen isoista kaupungeista eniten talvisaikaankin pyöräillään Oulussa. Miksi ja vielä niin pohjoisessa paikassa? Oulussa on jo aikoja sitten panostettu SUORIIN pyöräyhteyksiin ja päällystettyihin pyöräväyliin. Helsingin lähiöissä kyllä on paljon kevyenliikenteen väyliä, mutta geometrisesti "kantikkaanhankalia". Helsingin parhaimmat pyörätiet löytyvät ratojen varsilta, joissa ei ole ylösalasmäkiä ja kaupunginosasta toiseen pääsee suoraan. Keskustan ratakuilussa pyritään pyöräily ja jalankulku erottamaan selkeästi. Mitenkähän onnistuu?
Blogitoimittajan kommentti: Eiköhän myös yläkuvan "pienoisratakuilu" Rööperissä entisen Fazerin tehtaan luona olisi mitä mainioin väylä YKSINOMAAN pyöräilylle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti