Viime lauantaina Vanhan Musiikkisali oli täynnä innostunutta yleisöä. Aluksi todella pitkän linjan liikenneasiantuntija Pentti Murole veti laajoja raideliikenteen kaaria alkaen Snellmannista. Tässä hajahuomioita:
Miksi 1980-luvulla valittiin metro Ruoholahden suuntaan eikä Töölön ja Munkkiniemen kautta Otaniemeen? Silloin oli senverran vahva "ratikkalobby", joka pelkäsi mm. linja 4:n lopettamista. Aika on osoittanut, ettei metro ole hävittänyt lyhyen pysäkkivälin ratikkalinjoja esim. Hämeentieltä.
Suuria suunnitelmia on päällekkäisistä Kamppi-Pasila -metrosta ja Pisara-lenkistä. Pisarassa on järkeä, mutta miksi ihmeessä aivan Päärautatieaseman eteläpuolella olisi Pisaralle toinen asema?
Murole korosti pienten askeleiden suunnittelua. Murto-osalla satojen miljoonien hankkeista voitaisiin tehdä järkeviä ja nopeasti toteutettavia ratkaisuja. Esim. Ykköslinja jatkaminen Käpylästä Oulunkylän asemalle, Kympin jatkaminen Huopalahden asemalle ja valmiin raidelinjan käyttämistä Pasilasta itään (käytöstä poistuva satamarata).
Helsingin Polkupyöräilijöiden pj. Petri Sipilä toi ajankohtaisen huolen kiertoliittymistä (ennen sanottiin liikenneympyröiksi). Autoilijat eivät kertakaikkiaan tiedä, että heillä on väistämisvelvollisuus poistuttaessa liittymästä. Tilanne on usein hyvin vaarallinen, kun autoilijalle aukeaa lähes suora kiihdytys ja pyöräilijälle kääntyminen yhdistetylle suoja- ja pyörätielle. Sipilä näytti tuoreita kuvia Lontoosta, joissa bussi- ja taksikaistalle on maalattu myös polkupyörän kuva. Hesassa Hämeentie on kaikkien pyöräilijöiden helvetti. Jos erehdyt bussikaistalle Hakaniemen ja Sörkän välissä, niin seuraava laite saattaa olla pyörätuoli. Hyvä idea olisi maalata auton mittainen ruutu monikaistaisissa liikennvaloissa pyöräilijöille. Näin heidän ryhmittymisensä ja kääntymisensä olisi helpompaa ja jalankulkijoiden näkyvyydet paranisivat.
Liikennepolitiikan veteraanimoniottelija Kalle Sorainen unelmoi Suomeen Al Goren tai vähintäänkin Lontoon entisen pormestari Livingstonen (ruuhkamaksusysteemin uranuurtaja) kaltaisista palavasieluisista maailmanparantajista. Muuten - NewYorkin uusi pormestari ajaa sinnekin voimallisesti ruuhkamaksuja. Henkilön pitäisi olla Suomessa todella tunnettu ja tunnustettu. Ilmastonmuutoksen ehkäiseminen olisi kaiken a ja o. Järkevä liikennepolitiikka olisi luonnollisesti keskeinen asia. Kalle ei esittänyt nimiä. Allekirjoittanut heittää kehiin Tarja Halosen. Hänellä on viimeinen kausi meneillään eikä "mitään menetettävää". Presidentti on kausiensa aikana osoittanut mielenkiintoa ympäristöasioihin.
Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilän linjaukset olivat järkeviä ja sopusoinnussa tilaisuuden ilmapiirin kanssa: Investointeja lisättävä joukkoliikenteelle, maankäytössä ennakoitava raideliikenne ja yleensäkin joukkoliikenne, kävely ja pyöräily kunniaan, yksityisautoliikenteen käyttökustannukset ym. läpinäkyvämmiksi, haja-asutusta ruokkivat veroedut pois.
Suurkiitos ennenkaikkea pääjärjestäjälle eli Helsingin Yliopiston Maan Ystäville (HYMY). Harmitti, kun mediaa ei tainnut paikalla juurikaan olla!
Risto Larjavaara
1 kommentti:
Kiitos erinomaisesta seminaarista! Enemmistö ry tekee hyvää työtä, ja Maan ystävien tapahtumissa on ilo olla mukana, hehän olivat myös Ilmastolaki nyt -mielenosoituksen takana. Kevyt ja joukkoliikenne ovat ehkä parasta jokamiehen ympäristöpolitiikkaa, ja hyvä aloite, jossa yhdistyisivät molemmat, olisi saada fillarit lähijuniin ilmaiseksi. Helsingissä tulee voida pärjätä ilman omaa autoa!
Lähetä kommentti