PYÖRÄILYASIAA

Helsingin Rastilan avantosaunan lauteilla syttyi ihmettely, miksi joulukuussa kumit puhkeilivat poikkeuksellisen useasti. Pääsyynä pidettiin hiekoitusta. Pienet teräväkulmaiset kivensirut olivat useimpien mielestä syyllisiä. Joku väitti Tampereella käytettävän hiekkamaisempaa ainesta. Helsingissä satoi vain joulukuun viides päivä reilusti lunta ja sen seurauksena kevyenliikenteen väylille jäi runsas hiekoitus. Yksimielisesti toivottiin, että pääpyöräilyreiteillä
harjakone olisi yhden kerran ajanut ne läpi ja harjannut toisen puolen hiekattomaksi.

Haluan laajentaa asian valtakunnalliseksi. Onko hiekoitusmateriaaleissa eroa eri kaupunkien välillä? Saataisiinko koko Suomeen suositus käyttää mahdollisimman "vähäsärmäistä soraa" kevyenliikenteen väylillä.

Risto Larjavaara

Tämä juttu ilmestyi Poljin -lehdessä helmikuun alussa. Lehteä ylläpitää Pyöräilykuntien verkosto ry. ( info@poljin.fi ). Lehti tekikin koko aukeaman artikkelin hiekoituskäytännöistä eri puolella Suomea (Jyväskylä, Joensuu, Kouvola, Pori, Helsinki jne.) Uudessa kakkosnumerossa jatketaan asian tiimoilta.


PYÖRÄILYPOLITIIKKASEMINAARI

Liikuntatieteellinen seura ja Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seura järjestävät yhteistyössä yllämainitun Pyöräilykuntien verkoston kanssa keskustelutilaisuuden 1. huhtikuuta kello 13-17 Tieteiden talolla Helsingissä (Kirkkokatu 6, huone 505) Katso tarkemmin osoitteesta www.lts.fi

ENEMMISTÖ RIEMUITSEE

Enemmistöhän tunnetusti pitää raideliikenteestä. Nyt hallituksen listaukset lähivuosille ovat todella ilahduttavia.

Länsimetrosta on jahkailtu vuosikymmeniä. Erityisesti viime viikkoina taasen kerran metron vastustajat villiintyivät. Nyt varmistuu, että valtio tukee länsimetroa vastuullisesti 215 miljoonalla eurolla. Lisäksi se sitoutuu kuluvan vuoden maarakkennusindeksin mukaiseen kustannusten nousuun. Kannattaa muistaa, että alkukustannusten jälkeen metro on tehokkaasti käytössä vuosikymmenestä toiseen. Hallitus lupaili noin vaan 500 miljoonaa monen kyseenalaistamalle innovaatioyliopistolle, jos yksityiset markkinat keräävät sille 200 miljoonaa euroa. Rahaa siis tuntuu löytyvän helpostikin riippuen kohteesta.

Vantaan kehärataa lentokentän kautta päästään rakentamaan jo ensi vuonna!

Seinäjoen ja Vaasan rataväli sähköistetään!
Rovaniemi-Kemijärvi sähköistetään!
Pohjanmaan radalla 100 kilometrin matka välillä Kokkola-Ylivieska
muutetaan kaksiraiteiseksi!

Suomessa on vihdoinkin havahduttu EU:n asettamiin ilmastopoliittisiin tavoitteisiin.

KROATIN RATIKKA RATKAISU ONNELLISEEN MATKUSTAMISEEN?

Kansalaiset - Medborgare!. Stig framåt! Vuosikymmeniä ratikoilla, lähijunilla ja metrolla päivittäin matkustaneena voin asiantuntemuksella sanoa, että olen tyytyväinen joukkoliikenteen käyttäjä. Aikaa on säästynyt tuhansia tunteja lukemiseen sensijaan että olisin ratin ääressä joutunut keskittymään ohjaamiseen. Lisäksi olen kohdannut satoja tuttuja ja seurannut värikästä elämää. Kuinka hyvän mielen olen saanut useinkin vauvojen jokelluksista, pikkupoikien innokkuudesta tai vanhusten uurteisesta rauhallisuudesta. No toki on ärsyttäviä mökäjuoppojakin tullut viereen, mutta heiltäkin kuulee ja voi oppia jotain lisää elämästä.

Yksi asia on kuitenkin ärsyttänyt jo vuosia pikkuneuroottisuuteen asti. Yhä useammin ihmiset esim. metrossa valtaavat koko penkin laukullaan. Metrossa normaalikokoinen reppu sopii mainiosti ikkunan viereiseen koloon tarttumakaiteen viereen. Näin reppu on turvassa ja viereen sopii toinen istuja. Miksi laukun avulla vallataan koko penkkireviiri? Pääasiassa täysin itsekkäistä syistä. Suomalainen ei ole kovin sosiaalinen luonteeltaan. Verrataampa vaikka puheeensorinan täyttämiin ratikoihin lämpimämmissä maissa. Ymmärtämystä kyllä löytyy pelokkaalle naiselle myöhäisiltana. Tosin laukulla vallattu vierusta houkuttelee kännikäistä äkäilemään.

Ja sitten asiaan. Helsinkiin on tullut koekäytölle kuvassa oleva ratikka. Upean kuoren sisältä löytyy lähes yksinomaan yhden istuttavia paikkoja. Tuo miellyttää! Ratikoilla ajetaan lyhyempiä matkoja ja monien pysäkkien ansiosta matkustajien vaihtuvuus on suurta. Veikkaan, että matkustajat ovat tyytyväisempiä tällaiseen konseptiin. Ei tule viereen kukaan istumaan, ei ärsytä laukunvaltaajat ja seisomapaikkoja riittää!

Risto Larjavaara

ENEMMISTÖ TOIVOO MERIMAISEMIA

Tätä ei Helsingin Sanomat julkaissut. Laitetaan sitten tähän blogiin!

40 vuotta tänä vuonna täyttävä Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö r.y. uskaltaa toivoa, että julkaisisitte juhlavuoden kunniaksi seuraavan juttumme yhdistyksen nimissä. Emme ole tällä vuosituhannella yrittäneetkään lähettää Enemmistön nimellä mielipiteitä yleisönosastoihin. Siis:

ENEMMISTÖ TOIVOO MERIMAISEMIA


Tänä vuonna 40 vuotta täyttävä Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö r.y. iloitsee raideliikenteen kehitysnäkymistä pääkaupunkiseudulla. Kehärata lentokentän kautta on mainio asia kuten länsimetrokin. Mutta länsimetrossa on yksi harmittava mutta!

Itämetron upeutta korostaa Kulosaaren ja Vuosaaren metrosillat. Länsiväylää tultaessa autoilijat saavat vastaavasti nauttia upeista merimaisemista kaikkina vuodenaikoina. Länsimetro on päätetty upottaa kokonaan maan ja meren alle. Siis Matinkylästä Sörnaisiin asti olet tunnelissa. Jos sittenkin päättäjät pystyisivät tajuamaan, että länsimetron imagoarvo nousisi merkittävästi, jos Lauttasaaresta tultaessa junat kulkisivat pintametrona Länsiväylän vieressä ja sukeltaisivat ennen Keilaniemeä tunneliin. Kaavassa ei pitäisi olla ongelmia ja kustannuksissa tuskin suuria eroja tulisi olemaan?

Toivottavasti tulevista metroasemista järjestetään kunnianhimoiset arkkitehtuurikilpailut. Ainakin Koivusaaren asema voisi olla luonnonvaloa suosiva. Esimerkiksi idässä Puotilan maanalaiseen asemaan tulee viistokattoikkunoista luonnollinen valo.

Enemmistö r.y. 1968-2008

RAUTAA JA RAUTATIETÄ RAJALTA

Lapista luuluu kummia. Rautatiestä Kolarista Perämeren satamiin tullee Suomen vilkkaimmin liikennöity tavaraliikenteen rataosuus. Länsirajan pinnassa olevilta Pajalan ja Kolarin rautakaivoksilta kulkenee vuodesta 2014 36 junaa päivässä ja samat junat takaisin eli
keskimäärin parinkymmenen minuutin välein tavarajuna jompaan kumpaan suuntaan. Vuodesradalla kulkisi 13 miljoonaa tonnia rautapellettiä, mikä on puolet Suomen nykyisestä rahtiliikenteestä. Kolarin radan tulevan peruskorjauksen yhteydessä harkitaan myös sen sähköistämistä ja radan jatkamista Ylläkselle matkailun merkeissä.

Itärajan Soklista esitetään rataa Kemijärvelle. Vaihtoehtona olisi myös rata Soklista Kevitsan kaivosten kautta Sodankylään ja sieltä Rovaniemen ja Kemijärven väliselle rataosuudelle. Soklista Muurmanskin radalle olisi vain noin 70 kilometrin matka. Soklin fosfaatti- ja rautakaivoksilta kuljetusmäärät tulevat olemaan niin suuria, että kumipyöräliikennettä ei pidetä järkevänä.

Enemmistöhän on suuri rautateiden ystävä paitsi joukkoliikenteen kannalta niin myös ekologisemman tavarankuljetustavan vuoksi. Hulluinta on tällä hetkellä kuljettaa satojatuhansia autoja rekoilla lännen Hangosta Venäjälle kun vieressä kulkee rautatie, joka pystyisi ottamaan kymmenien autonkuljetusrekkojen peltilehmät yhteen junayksikköön.

Unelmoidaan siis tulevaisuudessa junamatkoista Sodankylään ja aina Murmanskiin saakka Soklin kautta (ks. google -> SOKLI -> liikenne).

Risto Larjavaara

Meno kuin vanhassa Leningradissa!

Kyllä Suomella on pitkä matka sivistysmaaksi. Ainakin, jos sitä mitataan liikennekulttuurilla.

Olin 30.tammikuuta iltapäiväruuhkassa Mannerheimintiellä. Liikenne mateli nykäyksittäin muutamia metrejä kerrallaan.

Maalta päin vähän ennen Topeliuksenkadun risteystä, tarkkaan sanoen Mannerheimintie 126:n kohdalla, on suojatie ilman valo-ohjausta. Jouduin pysähtymään sen eteen. Minuutin sisällä toistakymmentä pikkuautoa ajoi viereistä oikeanpuoleista kaistaa ohitseni yli suojatien - pysähtymättä. Taisi joukossa olla pari bussiakin.

Uskaltaako täällä enää pysähtyä suojatien eteen, kun suhtautuminen on näin piittaamatonta? Sillähän aiheuttaa varsinaisen vaaran jalankulkijoille, jotka luottavat siihen, että suojatien edessä seisovaa autoa ei näin ohiteta. Inssiajossakin tällaisesta perusvirheestä sai armotta reput.

Moista menoa en ole nähnyt kuin aikoinaan vanhassa Leningradissa.

Mitä muuten bussikaistalla tekivät ne pikkuautot? Samaa kaistaa ne huristelivat vielä Eduskuntatalon kohdallakin, josta käännyin Elielin parkkiin päin.

Otto Favén

TAMPEREELLE PERUSTETTU PYÖRÄILY-YHDISTYS

Tapo eli Tampereen polkupyöräilijät ry perustettiin viime keväänä. Yhdistys on aloittanut reippaasti. 7.2 Aamulehden Moro-liitteessä oli näyttävä juttu kaupungin pääkadun eli Hämeenkadun surkeasta pyörätilanteesta. Sinnehän on jo vuosia toivottu omia pyöräkaistoja pysyvästi.

Tampere on siitä omituinen kaupunki, että se muuttaa osan keskustan kevyen liikenteen väylistä talvikaudella jalkakäytäviksi. Pyöräilijöiden pitää ahtautua bussien sekaan marraskuun alusta huhtikuun puoliväliin saakka.

Enemmistö toivottaa kaikkea menestystä uudelle yhdistykselle. Helsingissähän jo 1980 luvun alussa perustettiin HePo eli Helsingin Polkupyöräilijät Enemmistön aloitteesta ja enemmistöläisin alkuvoimin.

Kurkistakaapa www.tarakka.fi tai googlesta Tampereen polkupyöräilijät niin tuhtia tavaraa löytyy.

KESÄISIÄ MUISTOJA TALVEN KESKELLÄ

VIHONVIIMEINEN VIRON VILLAROINTI

Enemmistö-lehden palstoilla olen kertonut Viron ”villariretkistä” (1/2000 Peipsijärvelle, 1/03 suuret saaret ja 1/04 Tarto-Vöry-Otepää-Viljandi) .

Viime kesänä tein retken Suomenlahden rannikkoa pitkin Tallinnasta Sillamäkeen. Maan paras pyörätie löytyy heti mentäessä rantaviivaa pitkin Piritttaan. Laaja Lahemaa rahvis park eli valtava kansallispuisto oli kymmenien kilometrien matkalta suurta iloa silmille. En muista Suomesta löytäneeni yhtä hyvinvoipia metsiä. Viinistusta löytyi mukava hotelli ja viini maistui Suomenlahtea ihaillessa. Samaan aikaan saattoi nähdä satojakin joutsenia. Helteisinä heinäkuun päivinä tuli vastaan vain muutamia pyörämatkailijoita. Sitä yllättävämpää oli uidessani Vihulassa kauniissa järvessä kuulla lähestyvän ilmiön ääniä. Hetkessä ohitti vajaan 50 pyöräilijän letka sellaisella vauhdilla, että järven viehättävyys kyllä jäi näkemättä. Viimeisen pyörän tarakalla hulmusi iso Suomen lippu.

Ontikasta alkoi korkea rannikko. Korkeimmillaan äkkijyrkät rantatörmät ovat yli 50 metriä korkeita. Päätepisteeni Sillamäen kaupungin keskusta on Virossa ainutlaatuinen näyte 1950-luvun ns. stalinistisesta arkkitehtuurista. Koristeellisessa mahtipontisuudessaan se on huomattavasti kauniimpaa kuin seuraavien vuosikymmenien elementtityyli.

Kuuden tunnin autolauttamatka Kotkaan ohitti Suursaaren. Korkein kohta on kerrassaan 176 metriä tässä 11 km. pitkässä saaressa. Lokakuun loppupuolella tämä laivayhteys lopetettiin. Tuleekohan uutta yrittäjää? Minulle tämä Helsinki-Tallinna-Sillamäe-Kotka-Hki oli antoisa matka. Viro on nyt nähty pyörän satulasta laidasta laitaan. Parasta ovat rannikot ja suuret saaret sekä jättijärvi Peipsi. Pyöräteitä ei vielä ole nimeksikään. Toivottavasti autojen ylivalta liikennesuunnittelussa rauhoittuu alkuinnostuksen jälkeen.

Risto Larjavaara

RUUHKAA RUUHKAMAKSUIHIN

On se ihmeellistä seurata, miten nopeasti asenteet ovat puolueissa muuttumassa myönteisiksi ruuhkamaksuille. Nyt jo liikenneministeri Vehviläinenkin suitsutti asialle ja vielä ihan oikeaoppisesti eli tulot sijoitettaisiin joukkoliikenteen kehittämiseen. Tukholmassa satsataan ensi syksyksi taasen suuriin kalustohankintoihin varsinkin liityntäliikenteen osalta.

On myös ihmeellistä, etteivät täyttä autoetua saavat kiireiset liikemiehet Westendistä ja muualta ole vielä osanneet vaatia ruuhkamaksuja. Aika on rahaa! Rahalla saa melkein kaikkea, muttei sillä ei kuitenkaan pysty ohittamaan kehillä ja muissa ruuhkissa kymmeniätuhansia yksin ajavia perusjuntteja kotteroissaan. Firmalle vuosittaiset ruuhkamaksut tulevat olemaan pikkurahaa verrattuna koko autoetuun ja itse edustusauton hintaan.

Liike-elämäkään ei ole havahtunut kannattamaan, vaikka Tukholmasta saisi helpolla tietoa. Kaikenlainen jakelu- ja tavaraliikenne on nopeutunut vähentyneiden ruuhkien ansiosta.

Tulevaisuudessa ruuhkamaksujen myötä on todella satsattava liityntäliikenteeseen ja toimiviin parkkisyystemeihin raideliikenteen asemilla. Matkalippua vastaan parkkioikeus ja eikun junaan, metroon ja pikaratikkaan istumaan ilman autoruuhkia ja saasteita.

Risto Larjavaara

... Ja kuravettä päälle

Viikko sitten Hesari julkaisi huikean mielipidekirjoituksen "Joukkoliikenteen käyttö ei enää houkuttele". Tässä ote: On myös tylsää seistä pysäkeillä palelemassa, haistelemassa tupakansavua ja tuijottamassa vähäpukeisia pimuja mainosjulisteissa. Pitää myös varoa astumasta purkkaan tai räkäklönttiin, joita jotkut syljeskelevät kadulle parin minuutein välein."

Saimme siihen liittyvän kommentin ja lämmin kiitos siitä!

... ja kuravettä päälle

Entinen vannoutunut julkisen liikenteen käyttäjä Eva Sundgren kaatoi hyvin provosoivasti likasangollisen räkäklöntteineen joukkoliikenteen päälle (HS 22.1). Pakko on provosoitua!
Toivottavasti et sentään tee yksityisautollasi seuraavia tekoja. Kuravesikylvyt eivät ole mukavia suojatien reunassa pakokaasujen seassa odotellessa. Et tule itsekkäästi bussikaistalle hidastamaan suurten joukkojen työmatkoja. Et vaadi jatkuvasti uusia parkkiluolastoja ja jättiväyliä yksityisautojen armadoille. Olet varmaan huomannut, ettet enää löydä Helsingin ydinkeskustasta helpolla maanpäältä kotterollesi vapaata parkkiruutua muualta kuin laittomasti jalkakäytäviltä ja kävelykatupätkäleiltä. Kotioveltasi kuulemma pääsee julkisilla joka paikkaan. Toivottavasti naapurisi eivät ota sinusta mallia, sillä silloin me kaikki tukehdumme yhdessä mainitsemiisi räkäklöntteihin.

KEPEÄT MULLAT KESKUSTATUNNELIIN

Keskustatunneli on toivottavasti siirtynyt mappi Ö:hön lopullisesti. Sen hinta lähenisi nykyhetkenkin arvioissa jo miljardia euroa. Olen seurannut tarkkaan koko prosessia alusta alkaen. Enemmistö järjesti 10 vuotta sitten aiheesta kunnianhimoisen väittelytilaisuuden 29.11.1998 Kampin Palvelukeskuksessa. Paneelissa oli mm. äskettäin kuollut Helsinki-seuran hieno mies Rolf Martinsen.

Vuosien saatossa kovasti mainostettu Kävelykeskusta tulevan tunnelin ansiosta romuttui yhä mitättömämmäksi. Hupaisana yksityiskohtana on juuri valmistumassa oleva Kalevankadun pätkä Yrjönkadun ja Manskun välissä ravintola Kosmoksen luona. Nyt siihen on valmistunut kaksi kertaa leveämpi huoltotunnelin ramppi kuin aikaisempi kapea "betonikouru" Keskuskadusta päätettiin rakentaa toimiva kävelykatu ilman tunnelipäätöstäkin.

Pelkäsimme alusta alkaen, että suunnitelman edistyessä tunnelin varrella ramppien määrä lisääntyisi. Näin helpotettaisiin suurten ajoneuvomäärien pääsy ahtaaseen ydinkeskustaan. Juuri näin oli käymässä eli kaksikerroksinen määrä autoja olisi tunkemassa katutilaan. Tätähän kauppakamarikin avoimesti toitotti viime syksynä. Helsingin keskustan tavaratalot ym. tarvitsevat lisää autoilevia asiakkaita.

Suunnitteluun on uponnut miljoona poikineen. Saimme nyt lukea, miten virkamiehet surkuttelevat Espojen kohtaloa. Keskustatunnelin ansiosta Espoille olisi tullut muka kävelykatuosuuksia. Aikaisemmin kyllä toistettiin, ettei Pohjois-Espaa voidakaan katkaista Akateemisen luota, vaikka tunneli tulisikin.

Muistettakoon lopuksi, että meillä on jo toimiva keskustatunneli, joka ympäristöystävällisesti kuljettaa valtavia määriä ihmisiä. Siis metrotunneli. Lisäksi lähiaikoina on valmistumassa lähes 100 miljoonan euron huoltotunneli, jonka kauniiden lupausten mukaisesti pitäisi poistaa mm. jalkakäytäväparkkeeraukset lopullisesti Aleksilta.

Risto Larjavaara

VAASANRATA SÄHKÖISTETTÄVÄ

Jos katsoo karttaa Suomen rataverkosta, huomaa heti, kuinka suora yhteys on Vaasasta Seinäjoen kautta Tampereelle ja Helsinkiin. Jostain käsittämättömästä syystä Vaasan ja Seinäjoen välistä rataosuutta ei ole sähköistetty. Vaasa on ainoa maakuntakeskus, jossa ei ole sähkörataa.
Pidetään selviönä, että tavaraliikenne tällä välillä tulee lähivuosina kasvamaan. Näin ainakin Vaasan ja Seinäjoen päättäjät sanovat.

Kaiketi maaliskuussa valmistuu hallituksen liikennepoliittinen selonteko. Siihen on saatava mustaa valkoisella selkeästi Vaasan ja Seinäjoen välisen rataosuuden sähköistäminen.

HELSINGIN PARKKISAKKO HÄVETTÄVÄN ALHAINEN

Asuipa Hesassa kaksi veljestä Jaska ja Baska. Jaska käytti säännöllisesti julkisia liikennevälineitä. Hän koki myös yhteisöllistä mielihyvää jokaisesta matkastaan. Näin hän tunsi tukevansa joukkoliikennettä, vähentävänsä pieneltä osaltaan ruuhkia ja ilman saastumista. Kerran kiireessä juostessaan metroon hän unohti maksaa ja seurauksena oli 80 euron sakkomaksu.

Veli Baska taas kulki kaikki matkat autollaan ja parkkeerasi minne lystäsi. Hän oli oppinut, että harvoin häntä sakotetaan ja maksukin on naurettavan halpa, enimmilläänkin 50 euroa. Moottoritoimittajat ja hyvin yksityisautomyönteinen media olivat takoneet vuosikymmenet hänen päähänsä, että autoilijoita verotetaan ja kiusataan kamalasti. Kerran Baska pääsi ihan Maikkarin uutisiin kauhistelemaan bensan hinnan nousua yhdellä sentillä. Harvoin miehelle tuli mieleen, että hän aiheutti useinkin suurta haittaa hälläväliä pysäköinneillään. Ei hän huomannut, että roskakuskin piti kuljettaa raskaat kärryt pihalle, kun Baskan kiesi sulki osittain porttikongin. Harvat kävelykadut olivat namipaikkoja. Ei hän huomannut kävelijöitten pahansuopia katseita. Sankariteko oli pitää auto kokonaisen päivän Suurkirkon rappusten juurella ilman sakkolappua. Sadat turistit yrittivät tuloksetta rajata kotteron pois kuvistaan.

Yhdessä tapauksessa Baska tunnusti tehneensä pikkuisen väärin. Tosin pääsyyllinen oli ilman muuta iso lumikasa. Peltilehmä nimittäin jäi kasan takia osittain kiskojen päälle. Vajaan tunnin kuluttua hinausauto oli siirtänyt sen pois näköetäisyydelle. Koko keskustan raitioliikenne sai valtavan rytmihäiriön. Tuhannet ihmiset myöhästyivät hammaslääkäreistä, luennoilta ja ties mistä. Onneksi kaupunki ei ollut keksinyt ottaa "rengaslukkoja" sentään käyttöönsä. Hamassa nuoruudessaan Baskan käsiin oli osunut inhottava Enemmistö-lehti, jossa kerrottiin Lontoon käytännöstä. Siellä joutui menemään poliisiasemalle maksamaan ison sakon, jonka jälkeen auton renkaasta irrotettiin lukkolaite.

Katso Hesarin (13.1) kokosivun juttu: HS testasi: kahden työviikon väärin pysäköinnistä rapsahti vain kaksi sakkoa. - 87 tuntia 39 minuuttia väärinpysäköintiä 21 eri paikassa.

Risto Larjavaara