VALOKUVAAJA INHAN PYÖRÄMATKA KESKI-EUROOPPAAN

Matka alkoi polkemalla Helsingistä Pohjanmaalle ja sieltä Saksaan (kuva Suomesta).

Vanhat Velot ry (katso linkeistämme) on tehnyt hienon teon julkaistessaan Inhan "Muistelmia polkupyöräretkeltäni"(2009). Se pohjautuu syksyllä 1886 Uudessa Suomettaressa ilmestyneeseen Keski-Euroopan reissuun. Reittinä oli Lyypekki - Leipzig - Ulm - Zurich - Basel - Frankfurt - Hannover - Lyypekki. Matka kesti 33 vrk. ja pyöräilyä kertyi 1900 km. Pisin päivämatka oli kerrassaan 136 km. "Polkupyöräni ei ole noita korkeita, joita meillä yksinomaisesti näkee,
vaan niin matala, että jalat melkein maahan ulottuvat." Todennäköisesti siis nykyaikaisen polkupyörän kaltainen ja kaiketi merkiltään Rover.

Laitan tähän muutaman mielenkiintoisen lainauksen. Dresdenissä Inha kävi taidemuseossa. Otsikko oli "Ensimmäinen käyntini taulustoissa". Dresdenin eläintarhassa hän näki jalopeuroja, babiaaneja, kameeleja ja giraffejakin. "Erityistä huomiota ansaitsi pienikasvuinen, takkupää Bohesmanni-perhe, joka Etelä-Afrikan aroilta oli tuotu tänne lyhyelle visiitille.--Kaksi vanhempaa poikaa ampui pilkkiaan joutsilla, heittivät pallia tai juoksivat aitaukselle valkoisia lapsia kättelemään ja sanomaan hyvää päivää saksaksi; saivat sitten namusia palkaksi."

Baierissa olutköynnöksistä Inha kertoo: " Saatanpa melkein sanoa, että kuljin päivät läpi humalassa - humalistoissa (vaikka ei olisi ihme ollut jos olisin hiukan humalassakin kulkenut tai oikeammin humala minussa, sillä join heidän oluttansa keskimäärin 5 literiä päivässä)." Baierissa hän kysyi lihavalta mieheltä: "Pitkäkö täältä on Kemnatiin? Hän katsoi minuun hetken totisesti ja lausui sitten vähän arvellen: Yhtäpitkä kuin sieltä tänne." Kyllä Saksa on tunnettujen ja tuntemattomien filosofien maa!!


Risto Larjavaara

Hunajaista Helatorstaita!

Tänään hyväntuulinen pj. heitti fillarin metroon Vuosaaresta. Ruoholahdesta eteenpäin se mainio pyöräreitti Lauttasaaresta Kaskisaareen. Paikalliset asukkaat onnistuivat toistakymmentä vuotta estämään kevyenliikenteen sillan rakentamisen. Vanhankaupungin kosken upealla alaterassilla juomapaussi. Asiaan.

Enemmistön kevätkokous onnistui mainiosti koleasta säästä huolimatta kahvila Pirittan sisätiloissa. Olli Orkoneva alusti toista tuntia taksiliikenteestä. Hän kirjoittaa lähiaikoina aiheesta. Olli on myös junaillut Enemmistön Facebookiin. Siitäkin hän kertoo tarkemmin.

Haastattelupyyntö autottomille

– Elätkö omasta tahdostasi ilman omaa autoa?

– Asutko pääkaupunkiseudulla?

– Oletko 35–50-vuotias?

Tule haastateltavaksi tutkimukseen vapaaehtoisesta autottomuudesta. Haastateltujen kesken arvotaan aiheeseen liittyvä kirjapalkinto. Yhteydenotot ja lisätietoja: mika piste kolu at uta piste fi. Kaikki yhteydenotot huomioidaan ja mahdollisiin kysymyksiin vastataan. Mainitse viestissäsi kaupunginosa tai alue jossa asut, sekä pääasiallinen syy autottomuudellesi.

Autottomalla henkilöllä tai perheellä ei ole käytössään omaa autoa. Tutkimukseen etsitään niitä autottomia, jotka ovat omasta harkinnastaan päättäneet elää ilman yksityisautoa. Vähävaraisuudesta johtuva autottomuus on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksen lähtökohtana on keskustelu yksityisautoilun vapaaehtoisuuteen perustuvasta vähentämistarpeesta. Autottomuutta tarkastellaan elämäntavan ja arkielämän näkökulmasta.

Teemahaastattelut tehdään huhti-toukokuussa 2010. Haastattelut käsitellään luottamuksellisesti ja haastateltavien anonymiteetin säilyttäen. Haastatteluun on syytä varata aikaa 45 min – 1 h 15 min.

Mika Kolu, Sosiaalitutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto. Sähköpostiosoite muotoa etunimi.sukunimi@uta.fi.

Kiitos jo etukäteen!

Pallukoista puutarhakaupunkiin

KEPU puhuu pallukoista, mutta oikea puutarhakaupunki on muuta. Tarvitaan fyysinen valtakunnan kaava, missä pallukat ovat suunnitelmallisesti asemien ympärillä. Ossian von Konow kuvasi ideaalikaupunkia Dodo ry:n Minipolis -seminaarissa Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston info- ja näyttelytilassa Laiturilla (http://laituri.hel.fi/yhteydet/) tiistaina 27.4.2010 klo 17 alkaen.

Seminaarissa käsiteltiin kolmen tunnin ajan kaupunkisuunnittelua eri näkökulmista. Toistaiseksihan ei ole juuri mitään tavoitteellista päämäärää, mihin asumisympäristön halutaan kehittyvän. Edes maan hinnan nousua eikä varsinkaan sen ohjautumista vääriin käsiin saada hallittua. Perinteinen haja-asutus on vieläkin luvallista ja sallittua.

Puutarhakaupunki on suunniteltu jalankulkijan mittakaavaan. Silti asukkaita voi olla 25 000 – 40 000 ja maksimietäisyys asemalle kaksi kilometriä. Yleisilme on hyvin vihreä ja kaupungin reunoilla on myös aitoa luontoa. Autoillekin on paikat, mutta niiden käyttö on vähäistä.

Kaupunki on koko ajan, se ei ole tulossa. Se kehittyy asukkaiden ehdoilla eikä haaveet esim. eurooppalaisista idylleistä auta. Viheralueet ovat monimerkityksinen asia eikä ainakaan silloin pelkästään positiivisia, jos ne erottavat asuma-alueita. Samoin merimaisema ja ranta-asuminen on vaikea yhtälö. Pieni puro voi olla meren rannan ohella merkittävä tekijä.

Kaupunki on asukkaille ja sen tulee muotoutua jalankulkijan näkökulmasta. Pienet tonti takaavat sen, että katu houkuttaa menemään eteen päin. Mitä useampia reitin valintoja on sitä paremmin voi asukas ja jopa pienet yritykset.

Ekologia on rakenteellista. Kikkailun aika on ohi. Tiivis ja osin korkea rakentaminen on yksi ekologian peruspylväs. Lyhyet etäisyydet ja tehokas joukkoliikenne toinen. Kahden asunnon ja usemman auton ylläpito ei kuulu nykyaikaan.

Helsingin eri alueet ovat yhteyksissä vain keskustan kautta. Naapurialueesta toiseen ei ole tietä, tuskin edes polkua. Välimatkoja pidentää lisäksi erilaiset etuusalueet, joita Helsingissä on hulppean suojelun lisäksi.

Matti Kosola DI