lauantai 1. toukokuuta 2010

Pallukoista puutarhakaupunkiin



KEPU puhuu pallukoista, mutta oikea puutarhakaupunki on muuta. Tarvitaan fyysinen valtakunnan kaava, missä pallukat ovat suunnitelmallisesti asemien ympärillä. Ossian von Konow kuvasi ideaalikaupunkia Dodo ry:n Minipolis -seminaarissa Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston info- ja näyttelytilassa Laiturilla (http://laituri.hel.fi/yhteydet/) tiistaina 27.4.2010 klo 17 alkaen.

Seminaarissa käsiteltiin kolmen tunnin ajan kaupunkisuunnittelua eri näkökulmista. Toistaiseksihan ei ole juuri mitään tavoitteellista päämäärää, mihin asumisympäristön halutaan kehittyvän. Edes maan hinnan nousua eikä varsinkaan sen ohjautumista vääriin käsiin saada hallittua. Perinteinen haja-asutus on vieläkin luvallista ja sallittua.

Puutarhakaupunki on suunniteltu jalankulkijan mittakaavaan. Silti asukkaita voi olla 25 000 – 40 000 ja maksimietäisyys asemalle kaksi kilometriä. Yleisilme on hyvin vihreä ja kaupungin reunoilla on myös aitoa luontoa. Autoillekin on paikat, mutta niiden käyttö on vähäistä.

Kaupunki on koko ajan, se ei ole tulossa. Se kehittyy asukkaiden ehdoilla eikä haaveet esim. eurooppalaisista idylleistä auta. Viheralueet ovat monimerkityksinen asia eikä ainakaan silloin pelkästään positiivisia, jos ne erottavat asuma-alueita. Samoin merimaisema ja ranta-asuminen on vaikea yhtälö. Pieni puro voi olla meren rannan ohella merkittävä tekijä.

Kaupunki on asukkaille ja sen tulee muotoutua jalankulkijan näkökulmasta. Pienet tonti takaavat sen, että katu houkuttaa menemään eteen päin. Mitä useampia reitin valintoja on sitä paremmin voi asukas ja jopa pienet yritykset.

Ekologia on rakenteellista. Kikkailun aika on ohi. Tiivis ja osin korkea rakentaminen on yksi ekologian peruspylväs. Lyhyet etäisyydet ja tehokas joukkoliikenne toinen. Kahden asunnon ja usemman auton ylläpito ei kuulu nykyaikaan.

Helsingin eri alueet ovat yhteyksissä vain keskustan kautta. Naapurialueesta toiseen ei ole tietä, tuskin edes polkua. Välimatkoja pidentää lisäksi erilaiset etuusalueet, joita Helsingissä on hulppean suojelun lisäksi.

Matti Kosola DI

Ei kommentteja: