Polkupyörä metroon Vuosaaresta ja Kampissa hissillä kerrosta ylemmäs kaukoliikenteen linjuriin ja parin tunnin kuluttua Vääksyssä ylhäällä harjulla ulos ja viereiseen hotelli Tallukkaan. Näppärästi oletkin keskellä kauneinta Suomea. Kanavalta mainio pyörätie kuvan Pulkkilanharjulle. Toisessa päässä on omituinen puolipehmeä pöheikköihin sukelteleva kävelyti tai polku, johon ohjataan pyöräilijät. Toivottavasti se päällystetään, koska se on nykyään ajokelvoton. Sysmästä palatessani sateessa ajoin tietenkin maantien reunassa ja heti korskean Mersun ikkunasta komennettiin ns. pyörätielle.
Vääksystä on mukavan vähäliikenteinen reitti Hollolan kivikirkon kautta Lahteen. Moottoripyöriä kyllä riittää. Tuolla välillä sattui erikoinen episodi. Vastaan tuli käheä-ääninen motoristi, joka aivan korvessa keksi kääntyä juuri kohdallani ja sitten superkiihdytys kuin kiusaksi minulle. Miksiköhän noissa pyörissä pitää olla niin kaamea prätkytys, luulisi kuskin itsensä kärsivän eniten.
Lahti se on omituinen kaupunki pyöräilijän kannalta. Keskeisimmillä kaduilla jalankulkijat ja pyöräilijät ovat sikinsokin. Esim. Aleksanterinkadulla on kyllä huomaamattomat polkupyörää kuvaavat laatat kadunpinnassa. Lahdessa alkaa arvostaa jo sitäkin, että valkoisella viivalla erotetaan osapuolet puhumattakaan selvästi erottuvista pintamateriaaleista.
Risto Larjavaara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti