Anteeksi, että jokaviikkoinen blogi on jäänyt väliin. 40-vuotisjuhlamme vaati leponsa ja arvoisa pj. oli laivamatkalla Moskovasta Pietariin.
Tässäpä kesäinen lomamatkakertomus. Siis yöjunalla Moskovaan ja ihmettelemistä riiitti kaupungin valtavissa ruuhkissa. N. 12-miljoonaisessa kaupungissa lienee jo 3 miljonaa autoa. Ruuhkat ovat valtavia. Sanotaan, ettei välttämättä samana päivänä pääse jatkamaan lentoa toiselta kentältä ruuhkien takia. Kaupungissa on onneksi yhä laajeneva metroverkosto ja mm. aivan juuri avattu nopea junayhteys yhdelle lentokentistä. Moskovasta on n. 130 km. kanavayhteys Volgalle. Laiva kulki näitä reittejä Ääniselle ja Syvärin kahden sulun kautta
Laatokalle. Nevajoessa ei ole sulkuja, koska Laatokan ja Suomenlahden ero on vain 4 metriä. Tunnettu tosiasaia on, että vesikuljetukset ovat ekologisesti erinomaisia. Venäjällä näitä vesireittejä on valtavasti ja rahtilaivoja kulkee myös paljon. Mm. Stalinin aikana vankityövoimalla rakennettiin tärkeitä yhteyksiä.
Pietarissa suru nousi puseroon. Euroopan laajinta raitiovaunuverkostoa ollaan aktiivisesti ajamassa alas. 1990-luvulla olisi pitänyt olla visio nähdä, että erinomainen verkosto olisi saanut kehittyä omina kiskokaistoinaan, mutta valtava yksityisautoistuminen on vienyt vallan. Jälkeenpäin on vaikea palauttaa toimiva raitiotieliikenne kunniaan. Onneksi on taasen laaja ja toimiva metro.
Suomi-asemalta lähtevässä junassa taitaa olla aina "tullaus-kondarivaunu". Keksin kävellessäni ravintolavaunuun, että juku, täysin tyhjä suomalainen vaunu istuimineen. Istuin yksinäni läpi
Karjalankannaksen aina Viipuriin asti kokonaisessa vaunussa ja konduktööri tarjosi ilmaiseksi vielä vettäkin. Tässä vinkki junaharrastajille!
Pj. Risto Larjavaara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti