Pidin Enemmistön syyskokouksessa 15.10. esityksen omakohtaisista liikennekokemuksista Euroopassa. Eurooppa on enemmistöläisittäin hieno maanosa. Täällä on paljon historiallisia ja etäisyyksiltään tiiviitä kaupunkeja, joihin tutustumiseen ei autoa tarvita. Kävelijä näkee enemmän.
Esityksen kaari alkoi Venetsiasta ja päätyi toiseen hienoon kohteeseen – Helsinkiin.
Venetsia on enemmistöläisen unelma. Kaupunki melkein ilman autoja. Mikä ilo onkaan seurata vilkkaita kanavia teiden metelin ja pakokaasujen sijasta. Tai kävellä kävelykaduilla ja ihailla uljaita rakennuksia.
Etelä-Euroopassa on myös Nizza. Ainakin vielä muutama vuosi sitten yhden euron lipulla sai matkustaa julkisilla kulkuvälineillä minne vaan koko provinssin alueella. Vaikka Monacoon kauniita rantateitä pitkin. Ei siinä auto houkutellut. Keskustassakin on panostettu uusiin raitiovaunuihin.
Entä Barcelona? Vanhojen kaupunkien parhaat paikat ovat kävelykeskustoja. Sekä asiakkaat että liike-elämä ovat tyytyväisiä.
Budapestissa oli erikoinen kokemus. Moottoriteiden solmukohdassa kaupungin laidalla oli bussiasema, josta piti lähteä bussin Belgradiin. Näin netissä. Kun menin paikalle, ei linjaa kuulemma ollutkaan. Minua pallotettiin neuvontatiskiltä toiselle mutta aina vastaus oli sama ” Ei sellaista bussia ole. Jos onkin, se lähtee jostain muualta” No päädyimme ostamaan junaliput ja juna toki vei meidät Serbiaan. Mutta vauhti ei ollut hääppöinen. Vajaan 400 km matkaan kului virallisesti 8 tuntia, myöhästymiset huomioiden 9 tuntia. Toista ovat Suomen tai Ydin-Euroopan nopeat rautatieyhteydet.
Berliinissä minua ihastutti kattojen tasalla läpi keskustan kulkeva S-bahn. Näkymät olivat paljon paremmat, kuin metrossa. Olisi Helsingin metrokin voitu jatkaa Espooseen Länsiväylän viereen, niin matkalaiset voisivat ihailla merinäkymiä. Hyvä silti, että jatko vihdoin tulee.
Messukaupunki Frankfurtissa messujen hintaan kuuluu automaattisesti koko messuajan voimassaoleva kaupungin joukkoliikennelippu. Tässä on ideaa muuallekin.
Pyöräilykaupunki Amsterdamin ja Kööpenhaminan kautta päädyimme lopulta Helsinkiin. Tämä on rakas kotikaupunkini. Monet asiat ovat menneet hyvään suuntaan. Kaupunkikeskustaa suunnitellaan nykyisin aiempaa enemmän ihmisten eikä autojen ehdoilla. Pyöräteitä ja kävelyalueita on enemmän.
Enemmistö on aina ollut aikaansa edellä. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Miten esimerkiksi varmistetaan elävien kivijalkaliikkeiden menestys kilpailussa automarkettien kanssa? Tai miten pelastetaan näivettyvä syrjäseutujen bussiliikenne? Keskustelu yleisötilaisuudessa jatkui vilkkaasti esityksen jälkeen muun muassa näistä teemoista.
Tuomas Mänttäri
Enemmistön varapuheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti