perjantai 29. huhtikuuta 2011
Autoriippuvaisen yhteiskunnan eri asteet
Enemmistön kevätkokous oli yleisömenestys ja muodostui korkean tason keskusteluksi johtuen tietysti meistä veteraaneista ja myös kolmikosta, joihin liittyy Tulevaisuuden tutkimusseura, erilaista tiestönrakennustaustaa ja tervettä mielenkiintoa auton oikeaan käyttöön. Prof. Raine Mäntysalo käsitteli esitelmässään trading zonea, jonka avulla eri ammattiryhmät ja päättäjät pystyvät koordinoituun yhteistyöhön pinnallisen informaation varassa tuntematta paljonkaan syviä yksityiskohtia. Suuret investoinnit kuten metro tai Kuopion saaristokatu (Leo Kososen 20 vuotinen suunnittelutyö) pakottavat kuitenkin historiallisella painollaan jatkamaan samaan suuntaan. Siksi eräs tutkija väittää, että asuntopulan syynä on viivästynyt väyläkaavoitus. Eihän voi rakentaa, ellei tiedä mihin.
Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisu nimeltä 'Autoriippuvainen yhdyskunta ja sen vaihtoehdot' (B101) perustuu mm. pyöräilyhaasteluihin tehtynä ?yhtä matkaa?. Huomattiin seikka nimeltä mikroympäristö: korkeuserot, maisemat jne. Muissakin liikkumisasioissa korostuu mikroympäristö. Jos on vaihtoehtoja niin kulkemistapa valitaan herkästi miellyttävien asioiden perusteella. Kukapa lähtee autolla, jos voi pyöräillä meren rantaa töihin.
Pyöräily on nyt päivän puheenaihe. Fillaristin moottoriteitä ei ole ja kaahareista on tullut etenkin vanhan väen kauhu. Tarvitaan investointeja pyöräilyväyliin ja esim. Liikenneturvan perusvalistusta tyyliin, kunhan edes kävelet jompaa kumpaa laitaa.
Keskustelussa Matti Leskisen ja kumppaneiden hyvät puheenvuorot ja houkuttava jatkoehdotus johtanevat autopainotteiseen väittelyyn jatkossa, ilmeisesti Tulevaisuuden tutkijoiden järjestämässä tilaisuudessa. Pyöräilystä keskusteltiin vähintään kahdella tavalla: pyöräilykaupunkeja ovat esim. Oulu, Pori, Joensuu ?, mutta Hämeenlinna on suhteellisesti eniten autoistunut on huomattava, että kävely-, JL - ja autokaupungin lisäksi on pyöräilykaupunki, jossa ?kävelykilometrin? säde onkin kymmenkertainen
Helsinki on poikkeus, jossa ilmanlaatukin rajoittaa autoistumista. Ahtaalle niemelle ei voi enää pitkään tulla vapaasti autoja. Myös Espoo on ilmanlaadun suhteen äärirajalla. Siellä onkin joukkoliikenteen suosio yllättäen kasvanut. Kaupunkisuunnittelun rajoitteet ovat Helsingissä maksimissaan. Sähköautokaan ei muuta tilannetta, koska asfaltipöly, rengasmelu ja tilan tarve on entisellään.
Prof. Raine Mäntysalon johtama Aalto Yliopiston osasto edustaa iloksemme ?tutkittua järkeä?. Kun Enemmistö ry syntyi 40 vuotta sitten niin em. ?tutkitun järjen? suhteen tilanne oli toinen. Vyöhykemallista, PARAS -hankkeesta ja METKAsta löytyy tietysti aineistoa netistä.
Matti Kosola DI
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti