RAUTAA JA RAUTATIETÄ RAJALTA

Lapista luuluu kummia. Rautatiestä Kolarista Perämeren satamiin tullee Suomen vilkkaimmin liikennöity tavaraliikenteen rataosuus. Länsirajan pinnassa olevilta Pajalan ja Kolarin rautakaivoksilta kulkenee vuodesta 2014 36 junaa päivässä ja samat junat takaisin eli
keskimäärin parinkymmenen minuutin välein tavarajuna jompaan kumpaan suuntaan. Vuodesradalla kulkisi 13 miljoonaa tonnia rautapellettiä, mikä on puolet Suomen nykyisestä rahtiliikenteestä. Kolarin radan tulevan peruskorjauksen yhteydessä harkitaan myös sen sähköistämistä ja radan jatkamista Ylläkselle matkailun merkeissä.

Itärajan Soklista esitetään rataa Kemijärvelle. Vaihtoehtona olisi myös rata Soklista Kevitsan kaivosten kautta Sodankylään ja sieltä Rovaniemen ja Kemijärven väliselle rataosuudelle. Soklista Muurmanskin radalle olisi vain noin 70 kilometrin matka. Soklin fosfaatti- ja rautakaivoksilta kuljetusmäärät tulevat olemaan niin suuria, että kumipyöräliikennettä ei pidetä järkevänä.

Enemmistöhän on suuri rautateiden ystävä paitsi joukkoliikenteen kannalta niin myös ekologisemman tavarankuljetustavan vuoksi. Hulluinta on tällä hetkellä kuljettaa satojatuhansia autoja rekoilla lännen Hangosta Venäjälle kun vieressä kulkee rautatie, joka pystyisi ottamaan kymmenien autonkuljetusrekkojen peltilehmät yhteen junayksikköön.

Unelmoidaan siis tulevaisuudessa junamatkoista Sodankylään ja aina Murmanskiin saakka Soklin kautta (ks. google -> SOKLI -> liikenne).

Risto Larjavaara

Meno kuin vanhassa Leningradissa!

Kyllä Suomella on pitkä matka sivistysmaaksi. Ainakin, jos sitä mitataan liikennekulttuurilla.

Olin 30.tammikuuta iltapäiväruuhkassa Mannerheimintiellä. Liikenne mateli nykäyksittäin muutamia metrejä kerrallaan.

Maalta päin vähän ennen Topeliuksenkadun risteystä, tarkkaan sanoen Mannerheimintie 126:n kohdalla, on suojatie ilman valo-ohjausta. Jouduin pysähtymään sen eteen. Minuutin sisällä toistakymmentä pikkuautoa ajoi viereistä oikeanpuoleista kaistaa ohitseni yli suojatien - pysähtymättä. Taisi joukossa olla pari bussiakin.

Uskaltaako täällä enää pysähtyä suojatien eteen, kun suhtautuminen on näin piittaamatonta? Sillähän aiheuttaa varsinaisen vaaran jalankulkijoille, jotka luottavat siihen, että suojatien edessä seisovaa autoa ei näin ohiteta. Inssiajossakin tällaisesta perusvirheestä sai armotta reput.

Moista menoa en ole nähnyt kuin aikoinaan vanhassa Leningradissa.

Mitä muuten bussikaistalla tekivät ne pikkuautot? Samaa kaistaa ne huristelivat vielä Eduskuntatalon kohdallakin, josta käännyin Elielin parkkiin päin.

Otto Favén

TAMPEREELLE PERUSTETTU PYÖRÄILY-YHDISTYS

Tapo eli Tampereen polkupyöräilijät ry perustettiin viime keväänä. Yhdistys on aloittanut reippaasti. 7.2 Aamulehden Moro-liitteessä oli näyttävä juttu kaupungin pääkadun eli Hämeenkadun surkeasta pyörätilanteesta. Sinnehän on jo vuosia toivottu omia pyöräkaistoja pysyvästi.

Tampere on siitä omituinen kaupunki, että se muuttaa osan keskustan kevyen liikenteen väylistä talvikaudella jalkakäytäviksi. Pyöräilijöiden pitää ahtautua bussien sekaan marraskuun alusta huhtikuun puoliväliin saakka.

Enemmistö toivottaa kaikkea menestystä uudelle yhdistykselle. Helsingissähän jo 1980 luvun alussa perustettiin HePo eli Helsingin Polkupyöräilijät Enemmistön aloitteesta ja enemmistöläisin alkuvoimin.

Kurkistakaapa www.tarakka.fi tai googlesta Tampereen polkupyöräilijät niin tuhtia tavaraa löytyy.

KESÄISIÄ MUISTOJA TALVEN KESKELLÄ

VIHONVIIMEINEN VIRON VILLAROINTI

Enemmistö-lehden palstoilla olen kertonut Viron ”villariretkistä” (1/2000 Peipsijärvelle, 1/03 suuret saaret ja 1/04 Tarto-Vöry-Otepää-Viljandi) .

Viime kesänä tein retken Suomenlahden rannikkoa pitkin Tallinnasta Sillamäkeen. Maan paras pyörätie löytyy heti mentäessä rantaviivaa pitkin Piritttaan. Laaja Lahemaa rahvis park eli valtava kansallispuisto oli kymmenien kilometrien matkalta suurta iloa silmille. En muista Suomesta löytäneeni yhtä hyvinvoipia metsiä. Viinistusta löytyi mukava hotelli ja viini maistui Suomenlahtea ihaillessa. Samaan aikaan saattoi nähdä satojakin joutsenia. Helteisinä heinäkuun päivinä tuli vastaan vain muutamia pyörämatkailijoita. Sitä yllättävämpää oli uidessani Vihulassa kauniissa järvessä kuulla lähestyvän ilmiön ääniä. Hetkessä ohitti vajaan 50 pyöräilijän letka sellaisella vauhdilla, että järven viehättävyys kyllä jäi näkemättä. Viimeisen pyörän tarakalla hulmusi iso Suomen lippu.

Ontikasta alkoi korkea rannikko. Korkeimmillaan äkkijyrkät rantatörmät ovat yli 50 metriä korkeita. Päätepisteeni Sillamäen kaupungin keskusta on Virossa ainutlaatuinen näyte 1950-luvun ns. stalinistisesta arkkitehtuurista. Koristeellisessa mahtipontisuudessaan se on huomattavasti kauniimpaa kuin seuraavien vuosikymmenien elementtityyli.

Kuuden tunnin autolauttamatka Kotkaan ohitti Suursaaren. Korkein kohta on kerrassaan 176 metriä tässä 11 km. pitkässä saaressa. Lokakuun loppupuolella tämä laivayhteys lopetettiin. Tuleekohan uutta yrittäjää? Minulle tämä Helsinki-Tallinna-Sillamäe-Kotka-Hki oli antoisa matka. Viro on nyt nähty pyörän satulasta laidasta laitaan. Parasta ovat rannikot ja suuret saaret sekä jättijärvi Peipsi. Pyöräteitä ei vielä ole nimeksikään. Toivottavasti autojen ylivalta liikennesuunnittelussa rauhoittuu alkuinnostuksen jälkeen.

Risto Larjavaara

RUUHKAA RUUHKAMAKSUIHIN

On se ihmeellistä seurata, miten nopeasti asenteet ovat puolueissa muuttumassa myönteisiksi ruuhkamaksuille. Nyt jo liikenneministeri Vehviläinenkin suitsutti asialle ja vielä ihan oikeaoppisesti eli tulot sijoitettaisiin joukkoliikenteen kehittämiseen. Tukholmassa satsataan ensi syksyksi taasen suuriin kalustohankintoihin varsinkin liityntäliikenteen osalta.

On myös ihmeellistä, etteivät täyttä autoetua saavat kiireiset liikemiehet Westendistä ja muualta ole vielä osanneet vaatia ruuhkamaksuja. Aika on rahaa! Rahalla saa melkein kaikkea, muttei sillä ei kuitenkaan pysty ohittamaan kehillä ja muissa ruuhkissa kymmeniätuhansia yksin ajavia perusjuntteja kotteroissaan. Firmalle vuosittaiset ruuhkamaksut tulevat olemaan pikkurahaa verrattuna koko autoetuun ja itse edustusauton hintaan.

Liike-elämäkään ei ole havahtunut kannattamaan, vaikka Tukholmasta saisi helpolla tietoa. Kaikenlainen jakelu- ja tavaraliikenne on nopeutunut vähentyneiden ruuhkien ansiosta.

Tulevaisuudessa ruuhkamaksujen myötä on todella satsattava liityntäliikenteeseen ja toimiviin parkkisyystemeihin raideliikenteen asemilla. Matkalippua vastaan parkkioikeus ja eikun junaan, metroon ja pikaratikkaan istumaan ilman autoruuhkia ja saasteita.

Risto Larjavaara