Sopu sijaa antaa

http://www.vastavalo.net/albums/userpics/14015/normal__DSC2795.jpg (3.9.2017)

Kuvassa Kauppakeskus Columbus ja Suomen korkein kerrostalo Cirrus

Columbuksen edustan jalkakäytävä on risteävine ihmisvirtoineen ja pysäkkiodotteluineen todella vilkas paikka. Se on myös laillinen ja keskeinen pyöräväylä. Eteläpäästä puuttuu kokonaan sitä osoittava liikennemerkki ja pohjoispäässä merkki on väärin asetettu ajoväylän suuntaisesti. Vuotalon suunnalta tuleva ei siten huomaa ollenkaan merkkiä. Itsestäänselvää pitäisi olla, että molemmat osapuolet eli jalankulkijat ja pyöräilijät huomioisivat toisensa asiallisesti, jolloin turhaa suukopua ei synny. Ennenkaikkea pyöräilijöiden tulisi ajaa ennakoiden ja riittävän varovaisesti. Aikoinaan radiohupailussa "Kankkulan kaivolla" ollut matkustajakoti Sopu mainosti, että kyllä sopu sijaa antaa.

Risto Larjavaara

Julkaistu Vuosaari-lehdessä 30.8.2017

Pärinäpojat muuttuneet mörinämiehiksi

https://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1198,h_674,f_auto,fl_lossy,q_auto/13-3-6315172.jpg (22.7.2017)

Tulipa lomamatkalla jälleen kärsittyä infernaalisesta prätkämökästä varsinkin pienemmissä kaupungeissa. Eräänkin hotellin vastaanotosta kysymättäkin suositeltiin sisäpihan huonetta, koska iltaisin ravintolarivistön ohitsee jyrää moottoripyöräpataljoona. Suurin osa pyöristä ei menisi katsastuksesta läpi lisättyjen desibelien takia. Miksiköhän nämä keski-ikäistyvät miehet kokevat matalapaukahdusmörinöillään olevansa miehekkäitä maanteiden ritareita, vaikka valtaosa taajamien asukkaista sulkisi heidät hiljenemään linnan tyrmään.

Risto Larjavaara



Ylläoleva juttu julkaistiin 12.7 Hesarin mielipidesivulla. Viikonloppuna 21-23.7 poliisi suorittaa Helsigissä tehotarkkailua desibelimittareilla. Taustalla on kansalaisten antama kielteinen palaute kovasta metelistä. Meluhaittoja aiheuttavat nimenomaan moottoripyörät, joissa pakoputkia on muunneltu tai vaihdettu toisenlaisiksi, jotta niistä saadaan lähtemään enemmän ääniä kuin säännökset sallivat. Uusissa pyörissä sallitut enimmäisvoimakkuudet on merkitty tyyppikilpiin.

Sanoma Median Hesari ja erityisesti HS Metro julkaisi näyttävästi 21.7 etusivullaan pääuutisena "Moottoripyörien melu tarkkailussa". Ehkäpä minunkin juttuni oli osaltaan edesauttamassa, että kesäiseen meluterroriin puututaan!

Tarkennus Väinö Puoshaka -sarjakuvaan

Puut Mechelininkadulta talvella 2017

Iso-Roban kävelykadun parturointi

Kävelyroballa on käynnissä mittava kunnostustyö. Kaupungin ilmoituskyltin mukaan samalla kaadetaan ”huonokuntoiset” puut.

Lopputulos on se, että pitkältä kävelykadulta kaadettiin kaikki isot jalot lehtipuut kolmea kadun päihin jätettyä puuta lukuun ottamatta. Kantojen perusteella kaadetut puut vaikuttivat olevan aivan kunnossa.

Kävelykadun perusparannus on toki hyvä asia, mutta tämä puiden ylimitoitettu kaatohysteria vaikuttaa hämmästyttävältä. Eikö puisto-osaston pitäisi suojella komeita isoja puita eikä kaataa niitä summamutikassa. Uusien istutettavien puiden kasvaminen vie taas vuosikymmeniä.

Tuomas Mänttäri

Kävely- ja pyöräilykeskustaa myös maan alle

http://edition.cnn.com/2015/02/11/travel/london-underground-cycle-tunnels/

Tukholman Sergelstorget on hyvä esimerkki siitä, miten katottoman tilan alempi kerros voi huomaamatta muuttua maan alaiseksi maailmaksi. Sinne houkuttaa usein kylmyys ja sade. Maalämpöä kannattaakin hyödyntää meillä Pohjolassa.

Lisääntynyt pyöräily on tuonut stressiä ihmisille, kävelevetpä he missä vaan. Keskuspuistojen ja puistojen ulkoilutiet ovat baanoja, joissa lapsia saa koko ajan varoittaa mutkan tai mäen takaa tulevasta trikoosalamasta.

Kadun reunan jalkakäytävällä oppii varomaan sinne tunkevia pyöräilijöitä ja ympäristö on melun takia muutenkin stressaava. Voi vain haaveilla huolettomasta koko perheen pyöräretkestä, koska aina joutuu pelkäämään äänettömiä ja nopeita pyöräilijöitä.

Luvallista pyöräilyä puistoissa on syytä rajoittaa. On myös tehtävä alueita, joissa huoleton pyöräily perheen kanssa on mahdollista. Sellainen, suojaisempi  alue on tarpeen myös talvella, jolloin myös kaupunkipyöristä saadaan ympärivuotista iloa.

Autoteillä on tehty paljon kalliita kokeiluja. On aika kokeilla myös erilaisia ratkaisuja, jotka lisäävät kevyen liikenteen suosiota. Sulana pidettävät kävelyalueet ovat tuoneet viihtyisyyttä. Samoin katetut alueet.

Kaupunkia halkovista moottoriväylistä päästäneen bulevardien muodossa eroon. Silti jää hankala pääaseman alue. Siihen ehdotan maanalaista perhepyöräilyverkostoa Kaisaniemen puiston ja kansalaistorin väliin. Siinä voi olla eri suuntiin nopeita pyöräilyväyliä, mutta ne on erotettava huolella. Uusi ja keskeisellä paikalla oleva liikenneväylästö tuo luksusta kevyelle liikenteelle.  Valitettavasti siellä tarvitaan valvontaa, vaikka alueiden vilkkaus on paras lääke turvattomuutta vastaan.

Maanalainen maailma on houkuttava, kunhan siellä on riittävästi valoa ja viihtyisyyttä ja vaikkapa keinolampia puutarhoineen! Kevyellä liikenteelläkin on oikeus luksukseen.

Talvipyöräilyä voi myös edistää katetuilla kevyen liikenteen väylillä. Siihen on itsekantavia rakenteita, joten reittisuunnitelma voi olla hankalakin. Esim. Kalasatamasta Hakaniemeen kannattaa suunnitella katettu yhteys. Se on  helpoin ja tulevaisuudessa yhä vilkkaampi reitti. Myös tuulisille silloille tarvitaan suojarakenteita.

Matti Kosola

P.S.
Totta tosiaan! Oheinen kuva on Lontoon suunnitelmista.
http://edition.cnn.com/2015/02/11/travel/london-underground-cycle-tunnels/
Saataisiin edes se Hesan ydinkeskustan tärkein yhteys idän ja lännen välillä eli Kaisaniemestä Kansalaistorille ja edelleen baanalle. Tämä voitaisiin toteuttaa nopeasti jakamalla se nykyinen junalaitureita alittava leveä jalankulkuväylä korokkeella ja rakentamalla tulevan Keskustakirjaston läheltä nouseva pyöräilyramppi.
Lisäsi Risto Matin teksteihin.

Kenen Aleksi, sen Helsinki

http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Rikhardinkadun_kirjasto/Aukioloajat (6.4.2017)

Fil.tri Janne Viitamies on kaupunkikeskustojen kehittämisen asiantuntija ja entinen SDP:n kansanedustaja. Hänen väitöskirjansa "Kenen Aleksi, sen Helsinki: Kluuvin kävelykatutaistelut 1968 -2003" ilmestyi viime vuonna. Lähes 300-sivuinen väitöskirja tutkii, miten ja minkälaisten vaiheiden ja taistelujen kautta nykyinen kävelykeskusta on syntynyt ja muotoutunut.
Ymmärrettävästi Enemmistökin tulee väitöskirjassa useasti esille.

Enemmistö ry:n kevätkokous pidetään Rikhardinkadun kirjaston tyylikkäässä kokoushuoneessa (eka krs) to 4.5.2017 klo 17-19.

Ennen alustusta sääntömääräiset asiat 17.15.

17.30 fil.tri Janne Viitamies esittelee väitöskirjansa "Kenen Aleksi, sen Helsinki" . Alustus laajenee toivottavasti keskusteluun, minkälaiset kävelykadut olisivat esimerkillisiä. Minkälaisia kokemuksia läsnäolijoilla on toimivista kävelykeskustoista maailmalla.

Kirjasto sijaitsee 100 metrin päässä Etelä-Espalta Korkeavuoren- ja Rikhardinkadun kulmassa.
Lämpimästi tervetuloa!

Aivopesua ja autonpesua

https://www.stara.fi/2013/07/13/quadski-yhdisti-vesijetin-ja-monkijan/ (12.2.2017)

Räpläsin eilen lauantai-iltana ajankulukseni televisiossani olevaa kuuttatoista maksutonta kanavaa. Kutosella Etelä-Afrikan Sowetossa spinnattiin loputtomasti eli poltettiin kumia autojen ympyräajossa. Foxilla Top Gearissa Ferrarit ja Corvetet kaahaavat loputtomasti kilpaa. Tämä ohjelmahan vuodesta toiseen palvoo loistoautoja ja ivailee joukkoliikennettä. Alfa TV:ssä haastatellaan kiihdytyskuljettaja Anita Mäkelää.

Siis samaan aikaan kolmella kanavalla kuudestatoista ihannoidaan kaikenlaista kaahaamista. Kaupan päälle suuri osa mainoksista on yhtä vauhtisirkusta, jossa perheautoilla paahdetaan tuhatta ja sataa maita ja mantuja! Tällä kertaa ei ollut jenkkiautojen tuunaamista, vahaamista ja "autonpesua".

Poliittisella rintamalla populistisutkauttelija Timo Soinillakin tapahtui kömmähdys. Hän oli vaatimassa viime syksynä pientä veroa "juppikoottereille". Moottoripyöräväkihän siitä suuttui. Ministeri joutui myöhemmin tarkentamaan eli hän tarkoitti vesiskoottereita. Totta tosiaan aikoinaan vuoden turhakkeeksi nimetty vesiskootteri on laite, jolla ei ole juuri mitään hyötykäyttöä. Se on samanlainen näyttäytymisvehje kuin tarkoituksella valtavia pärinä-ääniä tuottavat moottoripyörät. Nyt samaan pakettiin suunniteltu moottoripyörävero ollaan perumassa. Eikö edes niitä isoja prätkiä, jotka tahallaan säädetään ärsyttävän kovaäänisiksi, voitaisi mätkäistä pienellä verolla?

Rauhallinen ja linnunlauluinen kesä on ihanaa verrattuna mökäpärinäkaahaussuveen!

Risto Larjavaara

Hyvää Uutta Vuotta 2017

http://laituri.hel.fi/laituri/sites/juliet-132.srv.hosting.fi.laituri/files/laituri_julkisivu_info.jpg 28.12.2016

Osallistuimme Liikenneturvan kokoukseen 15.12. Huomautimme ennen äänestyksiä, että kuluvana vuonna hallituksessa ei ole ollut lainkaan leimallisesti kevyen liikenteen edustusta. Esitin pj. Mika Välipirttiä siksi sinne. Suoritetuissa äänestyksissä kävi kuitenkin niin, että Mika ei päässyt varsinaiseksi jäseneksi eikä varajäseneksikään. Olemme kuitenkin yrittäneet!

Teemme keväällä perinteisen paperilehden ja sitten keväällä 2018 juhlanumeron 50-vuotisen taipaleen kunniaksi. Saamme silloin Laiturista näyttelytilan. Paikka sijaitsee siis entisellä Linja-autoasemalla Narinkka-torin reunalla. Näyttelyyn tulemme mm. tekemään isoja valokuvasuurennoksia. Siksi jäsenmaksuja kaivataan ja rakkaat tukimaksajat tukekaa ainakin kevääseen 2018 saakka.

Tulemme pohtimaan, kannattaako nykymaailmassa enää tehdä paperisia lehtiä ja maksaa kalliita postimaksuja. Mahdollisesti kevään 2018 jälkeen yhdistys siirtyy kokonaan sähköiseen maailmaan?

Paras joululahja joukkoliikenteen ystäville oli varmaankin Tampereen päätös rakentaa raitiotieverkosto. Suuri ilonaihe on tietenkin se, että laadukkaat Transtechin kotimaiset vaunut tulevat Manseen. Hesassa Raide-Jokeriin ja Hakaniemen ja Laajasalon välille tullee myös Transtechin ratikat. Tulevaisuudessa tämä vaunumalli voi olla vientituote. Norjassa tiettävästi Trondheimiin tuodaan helsinkiläinen Artic-vaunu koeajettavaksi.

Kävin joulukuun alussa moikkaamassa tytärtäni Sannia Freibergin pikkukaupungin joulutorilla. Hän on jo kolmena vuonna myynyt joulutoreilla Saksassa suomalaista hunajaa. Samalla matkalla yllätti, miten monet kaupungit ovat modernisoineet raitiotieverkostonsa. Läheisissä Chemnitzin, Dresdenin ja Prahan kaupungeissa on todella panostettu ratikoihin. Voi siis sanoa, että tulevaisuus niin Suomessa kuin Euroopassakin on todella suosiollinen ratikkaraideliikenteelle.


Risto Larjavaara

Vierailu Liikenneturvassa

http://www.uutisvuoksi.fi/Online/2015/12/22/Vuoden%20pimeimp%C3%A4n%C3%A4%20p%C3%A4iv%C3%A4n%C3%A4%20syyt%C3%A4%20muistaa%20heijastin%20%E2%80%94%20Liikenneturva%20havainnollistaa%20kuvalla/2015520055223/16 (4.11.2016)

Vierailimme keskiviikkona 2.11 Liikenneturvan pääkonttorissa Kannelmäessä. Sinne pääsy osoittautui yllättävän hankalaksi joukkoliikenteen ystäville. Iltapäivällä nimittäin tuli ensilumi pääkaupunkiseudulle. Vantaan Kivistössä hajosi kehäradan ajolanka ja lähijunaliikenteen kaaos oli valmis. Yksi lähti keskustasta Tikkurilan ja lentoaseman kautta, toinen pysähtyi Huopalahteen ja jatkoi bussi 41:llä jne. Ystävällisesti Kannelmäessä kuitenkin odottivat lämpimät pullakahvit ja toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvainen ja järjestöpäällikkö Pasi Anteroinen.

Liikenneturva (https://www.liikenneturva.fi/fi/) nimensä mukaisesti ajaa liikenneturvallisuutta kaikille. Sen edeltäjä TALJA toimi vuosina 1938 -1971. Nykyään siihen kuuluu kerrassaan 58 jäsenjärjestöä. Enemmistö on ollut mukana vuosikymmeniä ja välillä sen hallituksessakin. Tällä hetkellä hallituksessa ei ole lainkaan leimallisesti kevyttä liikennettä edustavia tahoja. Siinä olikin yksi syy tapaamiseemme. Toivomme saavamme edustuksen ensi vuodeksi. Ymmärrettävästi hallitukseen on tunkua.

Kävimme myös Liikenneturvan kirjastossa. Suureksi iloksemme löysimme kotelon, jossa olivat lähes kaikki Enemmistön lehdet aina vuodesta 1971. Kirjasto ja sen arkistot ovat kaikkien tavoitettavissa. Itsekin olen vuosien saatossa saanut sieltä erinomaista palvelua.

Pidimme Liikenneturvan tiloissa myös sääntömääräisen kokouksemme. Johtokunnassa jatkavat samat henkilöt. Ensi keväänä julkaisermme taasen paperisen lehden jäsenillemme. Alamme valmistautua kevääseen 2018, jolloin yhdistys täyttää kerrassaan 50 vuotta. Sitä varten alamme rakentaa juhlanäyttelyä. Kaikenlainen aineisto vuosikymmenten varrelta on tervetullutta. Erityisesti alkuaikojen valokuvia tarvittaisiin. Ottakaatte yhteyttä johtokunnan jäseniin!

   Risto Larjavaara

Suomi - Ruotsi polkupyörämaaottelu ja muutakin jorinaa

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/60/bf/04/60bf048dca801234cc0a5d2f30419524.jpg (11.9.2016)

Jälleen yleisönosastot täyttyvät jutuista, miten pyöräilijät ovat samanlaisia liikenneraivoajia kuin autoilijatkin. Siis kaikki yhtä pahiksia. Jalankulkijatkin paukuttavat autojen peltejä raivostuneina. Siis aivan kaikki yhtä pahiksia!

Viime kesänä tuli tutkittua Göteborgin ja Tukholman pyöräilyolosuhteita. Siellä ollaan lähempänä Tanskan ja Hollannin malleja, joissa jalankulkijat ja pyöräilijät eivät joudu törmäyskurssille. Suomessa vasta aloitellaan asiassa.

Tukholmassa avataan syyskuussa Östermalmilla 250 korttelin alueella 20 yksisuuntaisella kadulla mahdollisuus pyöräillä vastasuuntaan autokadulla (ei siis jalkakäytävällä). Näin pyritään ydinkeskustan liikennetempoa rauhoittamaan (ks. östermalmsnytt.se).

Landskrona on Ruotsin pyöräilevin kaupunki.

Slussenin liikennesolmu on nykyään kuin sodan jäljiltä. Tukholmassa on vuosia käyty kiihkeää väittelyä sen tulevaisuudesta.  Bevara Slussen -liike on pelännyt autoliikenteen tuhoavan alueen. Saa nähdä, mitä siitä muodostuu lähivuosina.

Helsingissä on pyöräilymaailmaa ärsyttänyt ennenkaikkea Pasilan liikennekaaos. Alkukesästä Enemmistö muiden järjestöjen ohessa otti asiaan kantaa yhteisessä julkilausumassa. Tukholmassa on tapana ottaa ajoradalta tilaa väliaikaiselle pyörätielle. Erityisen tökerö tapaus täällä on koko Kulosaaren sillan eteläisen kevyen liikenteen väylän totaalinen katkaiseminen vuosiksi. Perusteluina sanottiin, ettei ajoradan ylitystä Kalasatamassa  saada millään turvalliseksi. Vastaavasti Vuosaaren Rastilan metroaseman kohdalla pyöräilyn pääväylä suljettiin läheisen rakennustyömaan varastotilaksi.

Ettei tämä maaottelu menisi Ruotsin kehumiseksi, niin kehutaan Helsinkiin saatuja kaupunkipyöriä. Systeemi pelaa ja vielä laajenee ensi vuonna. Pyörät toimivat ja ovat mukavan värikkäitä!

Lopuksi kertomus pienten yhdistysten ikuisesta "jatkumosta":

Enemmistö perustettiin  v.1968 ajamaan mm. pyöräilyn etuja.

Enemmistö perusti  v. 1981 Helsingin Polkupyöräilijäyhdistyksen, josta muotoutui pian nykyinen Helsingin Polkupyöräiljät ry eli HePo.

Männä kesänä eli 2016 syntyi EPO - Empaattiset polkupyöräilijät. Hesarissa oli 6.9-16 mielipidepalstalla juttu "Lisää empatiaa liikenteeseen." Kirjoittaja Matti Kinnunen on entinen HePon pj.

HEPO ja EPO. Hormonit ainakin hyrräävät pienissä liikkeissä!

     Risto Larjavaara

Ironinen loppukesän juttu autonvuokrauksesta ulkomailla

Ratikka Göteborgissa
http://s832.photobucket.com/user/gurran87/media/Sparvagnar%20BP/372.jpg.html (29.7.2016)

Tyttäremme ansaitsee opiskelurahoja siivoamalla Scandic-hotellia Göteborgissa kesän loppuun. Lähdimme häntä tapaamaan ja teimme perusvirheen Göteborgissa vuokraamalla auton. Kerran vuodessa vuokraamme auton mummolaan ym. muualle maaseudun luontokohteisiin, jonne joukkoliikenne on tyrehtynyt.. Omaa autoa ei ole ikinä ollut eikä tule!

Autoksi tuli automaattivaihteinen hybridi Toyota Auris. Huhheijaa! Kytkintä en ymmärrettävästi löytänyt. Vuokrafirman miehet katsoivat ikkunasta, kun peruutustutkan avulla rankkasateessa peruutin vinoparkkiruudusta. Autoon oli näköjään tankattu kengurubensaa, koska se hyppi kuin autokoulun ekalla ajokerralla. Autossa ei ollut GPS navigaattoria , joten alkeellisella ilmaiskartalla sekoilimme loputtomasti Göteborgin vauhtiväylillä. Nopeasti opimme, ettei ydinkeskustassa ei kannattanut sompailla, koska sen oli varmaan suunnitellut Enemmistö ry. Kävelykatuja oli loputtomasti ja hienot pyörätiet oli erotettu oikeaoppisesti jalankulusta. Raitiovaunuverkosto on Pohjoismaiden laajin. Kaupungin parkkiruudusta maksoimme kymmeniä euroja kunnes Oslon reissumme jälkeen saimme hotellin kellarista reunaruudun, josta taasen maksoimme kymmeniä euroa. Ikävä kyllä se oli reunimmainen, josta poispääseminen oli loputtoman vaikeaa.

Lähdimme Osloon, jonne olisi päässyt nopealla junalla näppärästi keskustasta keskustaan. Oslossa oli myös valtava kävelykeskusta. Jopa kuninkaanlinnaan johtava pääkatu Karl Johans Gate on pääasiassa kävelykatu. Parkkipaikan löytäminen oli taasen ummikolle tosivaikeaa. Parkkitalo löytyi lopulta, mutta sellaisen käyttö oli umpiummikolle tosistressaavaa.

Yksi syy autonvuokraamiseen oli minun isojärvibongailuni. Tasan 50 vuotta sitten olin ruotsalaisella rahtilaivalla Amerikan suurilla järvillä. Laiva pysähtyi Göteborgissakin, jossa nuori poika meni elokuviin katsomaan "rohkeaa" Mauno Kurkvaaran elokuvaa "Raportti eil balladi laivatytöistä". Asiaan! Siis kohti Vänernin kiertoa neljän hengen voimin. Ei näkynyt vastarantaa!

Olin tosionnellinen luovuttaessani auton pois. Ei ikinä enää autovuokrausta vieraissa suurkaupungeissa. Katsotaan nyt millaisia laskuja tulee vielä jälkikäteen. Göteborgissa on Tukholman lailla tietullit ja Etelä-Norjassa tiemaksuja. Kyllä Suomessakin voitaisiin ottaa käyttöön tietulleja ja tiemaksuja, sanoo kerran vuodessa auton vuokraava. Muuten ikuinen jalankulkija, pyöräilijä ja joukkoliikenteen käyttäjä!


Risto "hyppysirkka" Larjavaara

Ironinen kesäjuttu mökkimatkasta

http://img.yle.fi/uutiset/joensuu/article5601924.ece/ALTERNATES/w940h529/Hirvisalmen%20lossi%20jono%20Paalasmaa%20230710%20HH

(19.6.2016)

Tämä juttuni julkaistiin Enemmistö 3/1992 -lehdessä ilman kirjoittajan nimeä.

Olkaa hyvä! Kesäkevennystä. Onko mikään muuttunut? Ainakin se, että Esko Riihelä siirtyi eläkkeelle 10 vuotta myöhemmin eli vuonna 2002. Eikä enää ole 80-lätkiä.

KESÄMÖKEILLE SAATAVA PAREMMAT MOOTTORITIEYHTEYDET

Pitkin viikkoa valmistellaan lähtöä kesämökille. Autoilla rahdataan Ajo kielletty -kujia pitkin rivitalonpätkiin kaljakoreja ym. välttämätöntä. Lapset ovat jo oppineet väistämään leikkikalujensa kanssa näitä tärkeitä toimituksia. Perjantaina kaikki miehet lähtevät hiukan etuajassa töistä kotiin ja auton pakkaaminen alkaa. Ovet paukkuvat ja ongelmia tulee, kun kapeilla käytävillä autot tukkivat toistensa väylät.

Koko pääkaupunkiseutu lähtee samaan aikaan ja kaikissa autoissa valmistellaan tätä kerran viikossa tapahtuvaa ruuhkaa. Kyllä moottoriteitä pitää välittömästi rakentaa lisää ja niille lisäkaistoja, vaikka isommat ruuhkat ajoittuvatkin vain muutamaan kesäiseen viikonloppuun.

Kaikissa autoradioissa kaikuu Liikenneradion Riihelän Eskon tutunturvallinen ääni. Isällä on taasen viikon kohokohta: "S-nan tunarit kesäautoilijat tukkivat taasen tiet."

Pojan silmät loistavat. Onhan meidän iskä parempi ohittaja kuin muut. Perheen arkiset aamut ja illat ovat taas kaukana takana. Jotenkin aina ruokapöydässä tuli vaivaantunut olo, jos joutui katsomaan toisia silmiin. Autossa katsotaan ulos ikkunasta tai isän taitavaa ajoa.

Mökillä pannaan heti radiot soimaan ja perämoottorilla järvelle. Ihmetellään kateellisia mökkiläisiä, jotka poistuvat laitureiltaan. Meidän pikaveneestähän tulee niin komeat äänet ja aallot. Voi noita ikääntyneitä kesäasujia, jotka vuodesta toiseen tulevat linja-autoilla ja joutuvat ottamaan pirssin päästäkseen huvilalleen, kun paikalliset linjat on lopetettu. Miten he voivat viihtyä alkeellisissa oloissaan ilman moottoriveneitä ja tehokkaita ruohonleikkureita? Mitä siitä tulee ilman pumppuja, puhumattakaan sähköstä! Mökinhän pitää isän mielestä olla yhtä toimiva kuin kaupunkikoti.

Sunnuntaisin lähdetään hyvissä ajoin takaisin kuten muutkin tekevät. Ruuhkat eivät kiristä hermoja, sillä lastenkin mielestä huvilalla oli oikeastaan vähän tylsää, hyttysiä oli liikaa eikä telkkaristakaan näkynyt taivaskanavia. Kyllä. Nimenomaan nämä automatkat ovat viikonlopun kohokohtia. Mukavalta istuimelta on kiva seurata liikennettä ja jännittäviä kiilauksia. Varsinkin menomatkalla iskä on tosihyvällä fiiliksellä sadatellessaan naiskuskeja ja 80-nuorisolätkiä. Takaisin tullessa hän on hiukan hiljaisempi, onhan takakontissa tyhjä kaljakoppa.

Maanantaina on reteetä sanoa mökittömille ja hiukan kateellisille työkavereille, että tulihan sitä ajettua toistakymmentä tuntia ja mittariinkin tuli yli 800 kilometriä. Mutta viikonlopuksi sitä on päästävä jälleen maaseudun rauhaan.



Risto Larjavaara

Mainio matkakertomus Matti Rämöltä kevätkokouksessamme

http://www.indiantraveltour.com/images/tajfullmon-img-b.jpg (14.5.2016)

Polkupyöräretki Delhistä kuumien tasankojen kautta vuristoteille jopa yli viiden kilometrin korkeuteen Himalajalla oli kuvin ja videoin värikäs. Paikalle oli saapunut ennätysyleisö sitten 40-vuotisjuhlien vuonna 2008. Palatessani tilaisuudesta hyräilin:
Intiassa kuukin on kuumempi  linnut siellä paistuivat lennossa
ja kaikki kalat jotka ongittiin oli keitettynä kun ne nostettiin.

Laitan tähän oheen alkukeväältä  Juhana Unkurin tekemän haastattelun Ajatuspaja Vision verkkolehdessä Vihreä Tuuma. Siinä käsitellään ennenkaikkea Enemmistön alkuaikoja perustamisvuodesta 1968.

http://www.vihreatuuma.fi/enemmisto-ry-ymparistoliikkeen-pioneeri/

Polkupyöräaiheinen tietokilpakysymys

http://kauppakv.fi/pics/9/7/8/9/5/9789523122796.jpg (1.4.2016)

Kuka on julkaissut kahdeksan kirjaa, joista seitsemän alkaa sanalla "polkupyörällä", mutta eka tyylin rikkoen sanalla "rengasrikkoja".

Kirjoittaja on tietysti Ylen Teksti-TV:n toimittaja Matti Rämö (1962). Eka ilmestyi 2009 nimellä "Rengasrikkoja Saharassa" ja seuraavat vuosittain:

2010 Polkupyörällä Intiassa

2011                        Thaimaasta Vietnamiin

2012                        Jäämerelle
2013                        Islannissa
2014                        Andalusian vuorilta Afrikkaan
2015                        Ukrainan halki Istanbuliin
2016                        Himalajalle

Polkemistahti on hengästyttävä. Mikähän on kirjan nimi vuonna 2036?

Enemmistö ylpeästi viestittää, että Matti Rämö tulee kevätkokoukseemme kertomaan uusimmasta kirjastaan. Saamme siis nauttia rankasta reissusta Intiassa Himalajalle yli viiden kilometrin korkeuteen. Olen lukenut kaikki Rämön kirjat ja täytyy sanoa, että on suuri nautinto pötköttää turvallisesti sängyllä lukemalla Rämön "Via Dolorosaa" eri puolilla maailmaa.

Siis maanantaina 9.5 klo 18 Rämö kertoo sanoin ja kuvin tutussa paikassa eli Helsingin Päärautatieaseman ravintola Pullmanin viihtyisässä kabinetissa (2.krs.) Tilaisuus on tietenkin ilmainen. Tervetuloa!

Kevätpörriäisemme teemana on pyöräily. Lehti saataneen jäsenille huhtikuun puolivälin jälkeen hyvissä ajoin ennen vappua.

    Risto "ratas" Larjavaara