Aivopesua ja autonpesua

https://www.stara.fi/2013/07/13/quadski-yhdisti-vesijetin-ja-monkijan/ (12.2.2017)

Räpläsin eilen lauantai-iltana ajankulukseni televisiossani olevaa kuuttatoista maksutonta kanavaa. Kutosella Etelä-Afrikan Sowetossa spinnattiin loputtomasti eli poltettiin kumia autojen ympyräajossa. Foxilla Top Gearissa Ferrarit ja Corvetet kaahaavat loputtomasti kilpaa. Tämä ohjelmahan vuodesta toiseen palvoo loistoautoja ja ivailee joukkoliikennettä. Alfa TV:ssä haastatellaan kiihdytyskuljettaja Anita Mäkelää.

Siis samaan aikaan kolmella kanavalla kuudestatoista ihannoidaan kaikenlaista kaahaamista. Kaupan päälle suuri osa mainoksista on yhtä vauhtisirkusta, jossa perheautoilla paahdetaan tuhatta ja sataa maita ja mantuja! Tällä kertaa ei ollut jenkkiautojen tuunaamista, vahaamista ja "autonpesua".

Poliittisella rintamalla populistisutkauttelija Timo Soinillakin tapahtui kömmähdys. Hän oli vaatimassa viime syksynä pientä veroa "juppikoottereille". Moottoripyöräväkihän siitä suuttui. Ministeri joutui myöhemmin tarkentamaan eli hän tarkoitti vesiskoottereita. Totta tosiaan aikoinaan vuoden turhakkeeksi nimetty vesiskootteri on laite, jolla ei ole juuri mitään hyötykäyttöä. Se on samanlainen näyttäytymisvehje kuin tarkoituksella valtavia pärinä-ääniä tuottavat moottoripyörät. Nyt samaan pakettiin suunniteltu moottoripyörävero ollaan perumassa. Eikö edes niitä isoja prätkiä, jotka tahallaan säädetään ärsyttävän kovaäänisiksi, voitaisi mätkäistä pienellä verolla?

Rauhallinen ja linnunlauluinen kesä on ihanaa verrattuna mökäpärinäkaahaussuveen!

Risto Larjavaara

Hyvää Uutta Vuotta 2017

http://laituri.hel.fi/laituri/sites/juliet-132.srv.hosting.fi.laituri/files/laituri_julkisivu_info.jpg 28.12.2016

Osallistuimme Liikenneturvan kokoukseen 15.12. Huomautimme ennen äänestyksiä, että kuluvana vuonna hallituksessa ei ole ollut lainkaan leimallisesti kevyen liikenteen edustusta. Esitin pj. Mika Välipirttiä siksi sinne. Suoritetuissa äänestyksissä kävi kuitenkin niin, että Mika ei päässyt varsinaiseksi jäseneksi eikä varajäseneksikään. Olemme kuitenkin yrittäneet!

Teemme keväällä perinteisen paperilehden ja sitten keväällä 2018 juhlanumeron 50-vuotisen taipaleen kunniaksi. Saamme silloin Laiturista näyttelytilan. Paikka sijaitsee siis entisellä Linja-autoasemalla Narinkka-torin reunalla. Näyttelyyn tulemme mm. tekemään isoja valokuvasuurennoksia. Siksi jäsenmaksuja kaivataan ja rakkaat tukimaksajat tukekaa ainakin kevääseen 2018 saakka.

Tulemme pohtimaan, kannattaako nykymaailmassa enää tehdä paperisia lehtiä ja maksaa kalliita postimaksuja. Mahdollisesti kevään 2018 jälkeen yhdistys siirtyy kokonaan sähköiseen maailmaan?

Paras joululahja joukkoliikenteen ystäville oli varmaankin Tampereen päätös rakentaa raitiotieverkosto. Suuri ilonaihe on tietenkin se, että laadukkaat Transtechin kotimaiset vaunut tulevat Manseen. Hesassa Raide-Jokeriin ja Hakaniemen ja Laajasalon välille tullee myös Transtechin ratikat. Tulevaisuudessa tämä vaunumalli voi olla vientituote. Norjassa tiettävästi Trondheimiin tuodaan helsinkiläinen Artic-vaunu koeajettavaksi.

Kävin joulukuun alussa moikkaamassa tytärtäni Sannia Freibergin pikkukaupungin joulutorilla. Hän on jo kolmena vuonna myynyt joulutoreilla Saksassa suomalaista hunajaa. Samalla matkalla yllätti, miten monet kaupungit ovat modernisoineet raitiotieverkostonsa. Läheisissä Chemnitzin, Dresdenin ja Prahan kaupungeissa on todella panostettu ratikoihin. Voi siis sanoa, että tulevaisuus niin Suomessa kuin Euroopassakin on todella suosiollinen ratikkaraideliikenteelle.


Risto Larjavaara

Vierailu Liikenneturvassa

http://www.uutisvuoksi.fi/Online/2015/12/22/Vuoden%20pimeimp%C3%A4n%C3%A4%20p%C3%A4iv%C3%A4n%C3%A4%20syyt%C3%A4%20muistaa%20heijastin%20%E2%80%94%20Liikenneturva%20havainnollistaa%20kuvalla/2015520055223/16 (4.11.2016)

Vierailimme keskiviikkona 2.11 Liikenneturvan pääkonttorissa Kannelmäessä. Sinne pääsy osoittautui yllättävän hankalaksi joukkoliikenteen ystäville. Iltapäivällä nimittäin tuli ensilumi pääkaupunkiseudulle. Vantaan Kivistössä hajosi kehäradan ajolanka ja lähijunaliikenteen kaaos oli valmis. Yksi lähti keskustasta Tikkurilan ja lentoaseman kautta, toinen pysähtyi Huopalahteen ja jatkoi bussi 41:llä jne. Ystävällisesti Kannelmäessä kuitenkin odottivat lämpimät pullakahvit ja toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvainen ja järjestöpäällikkö Pasi Anteroinen.

Liikenneturva (https://www.liikenneturva.fi/fi/) nimensä mukaisesti ajaa liikenneturvallisuutta kaikille. Sen edeltäjä TALJA toimi vuosina 1938 -1971. Nykyään siihen kuuluu kerrassaan 58 jäsenjärjestöä. Enemmistö on ollut mukana vuosikymmeniä ja välillä sen hallituksessakin. Tällä hetkellä hallituksessa ei ole lainkaan leimallisesti kevyttä liikennettä edustavia tahoja. Siinä olikin yksi syy tapaamiseemme. Toivomme saavamme edustuksen ensi vuodeksi. Ymmärrettävästi hallitukseen on tunkua.

Kävimme myös Liikenneturvan kirjastossa. Suureksi iloksemme löysimme kotelon, jossa olivat lähes kaikki Enemmistön lehdet aina vuodesta 1971. Kirjasto ja sen arkistot ovat kaikkien tavoitettavissa. Itsekin olen vuosien saatossa saanut sieltä erinomaista palvelua.

Pidimme Liikenneturvan tiloissa myös sääntömääräisen kokouksemme. Johtokunnassa jatkavat samat henkilöt. Ensi keväänä julkaisermme taasen paperisen lehden jäsenillemme. Alamme valmistautua kevääseen 2018, jolloin yhdistys täyttää kerrassaan 50 vuotta. Sitä varten alamme rakentaa juhlanäyttelyä. Kaikenlainen aineisto vuosikymmenten varrelta on tervetullutta. Erityisesti alkuaikojen valokuvia tarvittaisiin. Ottakaatte yhteyttä johtokunnan jäseniin!

   Risto Larjavaara

Suomi - Ruotsi polkupyörämaaottelu ja muutakin jorinaa

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/60/bf/04/60bf048dca801234cc0a5d2f30419524.jpg (11.9.2016)

Jälleen yleisönosastot täyttyvät jutuista, miten pyöräilijät ovat samanlaisia liikenneraivoajia kuin autoilijatkin. Siis kaikki yhtä pahiksia. Jalankulkijatkin paukuttavat autojen peltejä raivostuneina. Siis aivan kaikki yhtä pahiksia!

Viime kesänä tuli tutkittua Göteborgin ja Tukholman pyöräilyolosuhteita. Siellä ollaan lähempänä Tanskan ja Hollannin malleja, joissa jalankulkijat ja pyöräilijät eivät joudu törmäyskurssille. Suomessa vasta aloitellaan asiassa.

Tukholmassa avataan syyskuussa Östermalmilla 250 korttelin alueella 20 yksisuuntaisella kadulla mahdollisuus pyöräillä vastasuuntaan autokadulla (ei siis jalkakäytävällä). Näin pyritään ydinkeskustan liikennetempoa rauhoittamaan (ks. östermalmsnytt.se).

Landskrona on Ruotsin pyöräilevin kaupunki.

Slussenin liikennesolmu on nykyään kuin sodan jäljiltä. Tukholmassa on vuosia käyty kiihkeää väittelyä sen tulevaisuudesta.  Bevara Slussen -liike on pelännyt autoliikenteen tuhoavan alueen. Saa nähdä, mitä siitä muodostuu lähivuosina.

Helsingissä on pyöräilymaailmaa ärsyttänyt ennenkaikkea Pasilan liikennekaaos. Alkukesästä Enemmistö muiden järjestöjen ohessa otti asiaan kantaa yhteisessä julkilausumassa. Tukholmassa on tapana ottaa ajoradalta tilaa väliaikaiselle pyörätielle. Erityisen tökerö tapaus täällä on koko Kulosaaren sillan eteläisen kevyen liikenteen väylän totaalinen katkaiseminen vuosiksi. Perusteluina sanottiin, ettei ajoradan ylitystä Kalasatamassa  saada millään turvalliseksi. Vastaavasti Vuosaaren Rastilan metroaseman kohdalla pyöräilyn pääväylä suljettiin läheisen rakennustyömaan varastotilaksi.

Ettei tämä maaottelu menisi Ruotsin kehumiseksi, niin kehutaan Helsinkiin saatuja kaupunkipyöriä. Systeemi pelaa ja vielä laajenee ensi vuonna. Pyörät toimivat ja ovat mukavan värikkäitä!

Lopuksi kertomus pienten yhdistysten ikuisesta "jatkumosta":

Enemmistö perustettiin  v.1968 ajamaan mm. pyöräilyn etuja.

Enemmistö perusti  v. 1981 Helsingin Polkupyöräilijäyhdistyksen, josta muotoutui pian nykyinen Helsingin Polkupyöräiljät ry eli HePo.

Männä kesänä eli 2016 syntyi EPO - Empaattiset polkupyöräilijät. Hesarissa oli 6.9-16 mielipidepalstalla juttu "Lisää empatiaa liikenteeseen." Kirjoittaja Matti Kinnunen on entinen HePon pj.

HEPO ja EPO. Hormonit ainakin hyrräävät pienissä liikkeissä!

     Risto Larjavaara

Ironinen loppukesän juttu autonvuokrauksesta ulkomailla

Ratikka Göteborgissa
http://s832.photobucket.com/user/gurran87/media/Sparvagnar%20BP/372.jpg.html (29.7.2016)

Tyttäremme ansaitsee opiskelurahoja siivoamalla Scandic-hotellia Göteborgissa kesän loppuun. Lähdimme häntä tapaamaan ja teimme perusvirheen Göteborgissa vuokraamalla auton. Kerran vuodessa vuokraamme auton mummolaan ym. muualle maaseudun luontokohteisiin, jonne joukkoliikenne on tyrehtynyt.. Omaa autoa ei ole ikinä ollut eikä tule!

Autoksi tuli automaattivaihteinen hybridi Toyota Auris. Huhheijaa! Kytkintä en ymmärrettävästi löytänyt. Vuokrafirman miehet katsoivat ikkunasta, kun peruutustutkan avulla rankkasateessa peruutin vinoparkkiruudusta. Autoon oli näköjään tankattu kengurubensaa, koska se hyppi kuin autokoulun ekalla ajokerralla. Autossa ei ollut GPS navigaattoria , joten alkeellisella ilmaiskartalla sekoilimme loputtomasti Göteborgin vauhtiväylillä. Nopeasti opimme, ettei ydinkeskustassa ei kannattanut sompailla, koska sen oli varmaan suunnitellut Enemmistö ry. Kävelykatuja oli loputtomasti ja hienot pyörätiet oli erotettu oikeaoppisesti jalankulusta. Raitiovaunuverkosto on Pohjoismaiden laajin. Kaupungin parkkiruudusta maksoimme kymmeniä euroja kunnes Oslon reissumme jälkeen saimme hotellin kellarista reunaruudun, josta taasen maksoimme kymmeniä euroa. Ikävä kyllä se oli reunimmainen, josta poispääseminen oli loputtoman vaikeaa.

Lähdimme Osloon, jonne olisi päässyt nopealla junalla näppärästi keskustasta keskustaan. Oslossa oli myös valtava kävelykeskusta. Jopa kuninkaanlinnaan johtava pääkatu Karl Johans Gate on pääasiassa kävelykatu. Parkkipaikan löytäminen oli taasen ummikolle tosivaikeaa. Parkkitalo löytyi lopulta, mutta sellaisen käyttö oli umpiummikolle tosistressaavaa.

Yksi syy autonvuokraamiseen oli minun isojärvibongailuni. Tasan 50 vuotta sitten olin ruotsalaisella rahtilaivalla Amerikan suurilla järvillä. Laiva pysähtyi Göteborgissakin, jossa nuori poika meni elokuviin katsomaan "rohkeaa" Mauno Kurkvaaran elokuvaa "Raportti eil balladi laivatytöistä". Asiaan! Siis kohti Vänernin kiertoa neljän hengen voimin. Ei näkynyt vastarantaa!

Olin tosionnellinen luovuttaessani auton pois. Ei ikinä enää autovuokrausta vieraissa suurkaupungeissa. Katsotaan nyt millaisia laskuja tulee vielä jälkikäteen. Göteborgissa on Tukholman lailla tietullit ja Etelä-Norjassa tiemaksuja. Kyllä Suomessakin voitaisiin ottaa käyttöön tietulleja ja tiemaksuja, sanoo kerran vuodessa auton vuokraava. Muuten ikuinen jalankulkija, pyöräilijä ja joukkoliikenteen käyttäjä!


Risto "hyppysirkka" Larjavaara

Ironinen kesäjuttu mökkimatkasta

http://img.yle.fi/uutiset/joensuu/article5601924.ece/ALTERNATES/w940h529/Hirvisalmen%20lossi%20jono%20Paalasmaa%20230710%20HH

(19.6.2016)

Tämä juttuni julkaistiin Enemmistö 3/1992 -lehdessä ilman kirjoittajan nimeä.

Olkaa hyvä! Kesäkevennystä. Onko mikään muuttunut? Ainakin se, että Esko Riihelä siirtyi eläkkeelle 10 vuotta myöhemmin eli vuonna 2002. Eikä enää ole 80-lätkiä.

KESÄMÖKEILLE SAATAVA PAREMMAT MOOTTORITIEYHTEYDET

Pitkin viikkoa valmistellaan lähtöä kesämökille. Autoilla rahdataan Ajo kielletty -kujia pitkin rivitalonpätkiin kaljakoreja ym. välttämätöntä. Lapset ovat jo oppineet väistämään leikkikalujensa kanssa näitä tärkeitä toimituksia. Perjantaina kaikki miehet lähtevät hiukan etuajassa töistä kotiin ja auton pakkaaminen alkaa. Ovet paukkuvat ja ongelmia tulee, kun kapeilla käytävillä autot tukkivat toistensa väylät.

Koko pääkaupunkiseutu lähtee samaan aikaan ja kaikissa autoissa valmistellaan tätä kerran viikossa tapahtuvaa ruuhkaa. Kyllä moottoriteitä pitää välittömästi rakentaa lisää ja niille lisäkaistoja, vaikka isommat ruuhkat ajoittuvatkin vain muutamaan kesäiseen viikonloppuun.

Kaikissa autoradioissa kaikuu Liikenneradion Riihelän Eskon tutunturvallinen ääni. Isällä on taasen viikon kohokohta: "S-nan tunarit kesäautoilijat tukkivat taasen tiet."

Pojan silmät loistavat. Onhan meidän iskä parempi ohittaja kuin muut. Perheen arkiset aamut ja illat ovat taas kaukana takana. Jotenkin aina ruokapöydässä tuli vaivaantunut olo, jos joutui katsomaan toisia silmiin. Autossa katsotaan ulos ikkunasta tai isän taitavaa ajoa.

Mökillä pannaan heti radiot soimaan ja perämoottorilla järvelle. Ihmetellään kateellisia mökkiläisiä, jotka poistuvat laitureiltaan. Meidän pikaveneestähän tulee niin komeat äänet ja aallot. Voi noita ikääntyneitä kesäasujia, jotka vuodesta toiseen tulevat linja-autoilla ja joutuvat ottamaan pirssin päästäkseen huvilalleen, kun paikalliset linjat on lopetettu. Miten he voivat viihtyä alkeellisissa oloissaan ilman moottoriveneitä ja tehokkaita ruohonleikkureita? Mitä siitä tulee ilman pumppuja, puhumattakaan sähköstä! Mökinhän pitää isän mielestä olla yhtä toimiva kuin kaupunkikoti.

Sunnuntaisin lähdetään hyvissä ajoin takaisin kuten muutkin tekevät. Ruuhkat eivät kiristä hermoja, sillä lastenkin mielestä huvilalla oli oikeastaan vähän tylsää, hyttysiä oli liikaa eikä telkkaristakaan näkynyt taivaskanavia. Kyllä. Nimenomaan nämä automatkat ovat viikonlopun kohokohtia. Mukavalta istuimelta on kiva seurata liikennettä ja jännittäviä kiilauksia. Varsinkin menomatkalla iskä on tosihyvällä fiiliksellä sadatellessaan naiskuskeja ja 80-nuorisolätkiä. Takaisin tullessa hän on hiukan hiljaisempi, onhan takakontissa tyhjä kaljakoppa.

Maanantaina on reteetä sanoa mökittömille ja hiukan kateellisille työkavereille, että tulihan sitä ajettua toistakymmentä tuntia ja mittariinkin tuli yli 800 kilometriä. Mutta viikonlopuksi sitä on päästävä jälleen maaseudun rauhaan.



Risto Larjavaara

Mainio matkakertomus Matti Rämöltä kevätkokouksessamme

http://www.indiantraveltour.com/images/tajfullmon-img-b.jpg (14.5.2016)

Polkupyöräretki Delhistä kuumien tasankojen kautta vuristoteille jopa yli viiden kilometrin korkeuteen Himalajalla oli kuvin ja videoin värikäs. Paikalle oli saapunut ennätysyleisö sitten 40-vuotisjuhlien vuonna 2008. Palatessani tilaisuudesta hyräilin:
Intiassa kuukin on kuumempi  linnut siellä paistuivat lennossa
ja kaikki kalat jotka ongittiin oli keitettynä kun ne nostettiin.

Laitan tähän oheen alkukeväältä  Juhana Unkurin tekemän haastattelun Ajatuspaja Vision verkkolehdessä Vihreä Tuuma. Siinä käsitellään ennenkaikkea Enemmistön alkuaikoja perustamisvuodesta 1968.

http://www.vihreatuuma.fi/enemmisto-ry-ymparistoliikkeen-pioneeri/

Polkupyöräaiheinen tietokilpakysymys

http://kauppakv.fi/pics/9/7/8/9/5/9789523122796.jpg (1.4.2016)

Kuka on julkaissut kahdeksan kirjaa, joista seitsemän alkaa sanalla "polkupyörällä", mutta eka tyylin rikkoen sanalla "rengasrikkoja".

Kirjoittaja on tietysti Ylen Teksti-TV:n toimittaja Matti Rämö (1962). Eka ilmestyi 2009 nimellä "Rengasrikkoja Saharassa" ja seuraavat vuosittain:

2010 Polkupyörällä Intiassa

2011                        Thaimaasta Vietnamiin

2012                        Jäämerelle
2013                        Islannissa
2014                        Andalusian vuorilta Afrikkaan
2015                        Ukrainan halki Istanbuliin
2016                        Himalajalle

Polkemistahti on hengästyttävä. Mikähän on kirjan nimi vuonna 2036?

Enemmistö ylpeästi viestittää, että Matti Rämö tulee kevätkokoukseemme kertomaan uusimmasta kirjastaan. Saamme siis nauttia rankasta reissusta Intiassa Himalajalle yli viiden kilometrin korkeuteen. Olen lukenut kaikki Rämön kirjat ja täytyy sanoa, että on suuri nautinto pötköttää turvallisesti sängyllä lukemalla Rämön "Via Dolorosaa" eri puolilla maailmaa.

Siis maanantaina 9.5 klo 18 Rämö kertoo sanoin ja kuvin tutussa paikassa eli Helsingin Päärautatieaseman ravintola Pullmanin viihtyisässä kabinetissa (2.krs.) Tilaisuus on tietenkin ilmainen. Tervetuloa!

Kevätpörriäisemme teemana on pyöräily. Lehti saataneen jäsenille huhtikuun puolivälin jälkeen hyvissä ajoin ennen vappua.

    Risto "ratas" Larjavaara

TAllinnasta TArttoon TAsan kahdessa tunnissa kympillä

 

yle.fi (3.3.2016) 

Tulipa taasen seikkailtua naapurimaassamme. Nyt junalla. Ja totta tosiaan , Virossa on tehty aimoharppaukset raideliikenteen palauttamiseksi nykyaikaan. Junamatka TAllinnasta TArttoon on samanpituinen kuin pääkaupungistamme TAmpereelle. Hinta on vain noin kymmenen euroa ja maksaminen käy kätevästi junassa konduktöörille, joka samantien antaa vielä rutkan eläkeläisalennuksen kympistäkin. Nuo modernit Flirtit kulkevat melkein koko matkan 120 kilometrin maksimikattonopeudella. Flirtistä on tullut todella suosittu perusrunko ympäri Eurooppaa (mm. Suomessa) ja jopa muuallakin. Sveitsiläisen Stadler Railin Flirtejä liikkuu Algeriassa ja jopa Yhdysvaltojen Dallasiin niitä on tulossa. Virossa käytettävät sähkö- ja dieselkäyttöiset Flirtit on tehty lisenssillä Puolassa.

Takaisin tulin Tartosta pääkaupunkiin linjurilla. Matka-aika piteni lähes kahteen ja puoleen tuntiin. Juna voitti joka suhteessa. Vaunut ovat modernin mukavia tilavine istuimineen, vessat siistejä ja kulku tärinätöntä. Valtionyhtiö Elron vastaa kaikesta henkilöliikenteestä. EU:n rahastoista on saatu ratkaisevaa tukea ratojen ja ratapihojen uusimiseen. Sähköjunista EU maksoi 80 prosenttia, mutta dieseljunat Viro maksoi itse. Satsaus on kannattanut, sillä matkustajamäärät ovat nousseet huimasti.

Ainoa moite junamatkassani oli se, että välillä kuljettaja joutui viheltämään eli soittamaan "torvea". Tasoristeyksissä vanhat ehkä huonokuuloiset mummot menivät radan yli entiseen malliin, jolloin junia kulki harvemmin ja ne olivat paljon kolisevampia ja hitaampia. Vanhat papat ovat jo aikoja sitten kuolleet virvoittaviin juomiin!


     Risto "rata" Larjavaara

Korkeampia kerrostaloja "lättänöiden" tilalle

http://img.yle.fi/uutiset/kuopio/article5250289.ece/ALTERNATES/w580/elementtitalo (31.1.2016)

Helsingin yleiskaavaehdotusta on aiheellisesti kritisoitu viher- ja virkistysalueiden pilkkomisista. Tietenkin kaupunkirakenteen tiivistäminen on järkevää. Erityisen mielekästä se on jo valmiiksi rakennettujen asemien lähistöiltä. Lähiöt ovat tulvillaan 1960-70 -lukujen hissittömiä kolmi- tai nelikerroksisia rapistuvia elementtitaloja. Rakennukset näyttävät usein siltä kuin ne olisivat jo osittain uponneet suohon. Mainittakoon esimerkkeinä vaikkapa metron varrelta Mellunmäki, Itäkeskus ja Puotila.

Onko kaupungin väestöennusteissa minkäänlaisia arvioita, miten paljon lisää asukkaita saataisiin lähivuosikymmeninä, jos "lättänät" saneerattaisiin järkevämmin uusilla useampikerroksisilla taloilla tai joissakin tapauksissa vanhan päälle rakennettavilla lisäkerroksilla. Myllypurossa on valmistumassa tällainen tosihyvältä näyttävä lisäkerrostalo. Yhteiskunta voisi aktiivisemmin kannustaa taloyhtiöitä uusimiseen. Uskoisin näillä toimenpiteillä päästävän parissa vuosikymmenessä viisinumeroisiin lukuihin. Samalla kaikille rakkaita lähivirkistysalueita säilyisi luonnollisemmin.

Risto Larjavaara

Vuosaari

Julkaistu Hesarissa 26.1.2016

Vuonna 2018 Enemmistö täyttää 50 vuotta

http://img.yle.fi/uutiset/kotimaa/article5000064.ece/ALTERNATES/w580/Helsinki%20Senaatintori%20ilotulitus%20uusi%20vuosi%201_1_2012 (27.12.2015)

Sitä ennen Uuden Vuoden toivotukset vuodelle 2016. Parin vuoden kuluttua eli 2018 pyrimme rakentamaan juhlanäyttelyn johonkin "arvokkaaseen" paikkaan. Jos jollakin on jotain kiinnostavaa kuvaa, julistetta tai muistoa, niin ottakoon yhteyttä vaikka minuun Risto Larjavaaraan, joka on vielä neljä päivää yhdistyksen puheenjohtaja.

Syyskokouksessamme 25.11 valittiin uusi hallitus samoin nimin, mutta samantien uusi hallitus valitsi uudeksi puheenjohtajaksi Mika Välipirtin ja alensi minut 20 vuoden yhtäjaksoisen pj:n jälkeen vpj:ksi. Muut jäsenet ovat siis Tuomas Mänttäri (ent. vpj), Outi Kajanne, Matti Kosola ja Olli Orkoneva. Saamme siis vanhenevan kääkän tilalle selvästi nuoremman puheenjohtajan!
Jäsenmaksua päätimme pitkästa aikaa nostaa 20 euroon ja edelleen eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat vain 10 euroa. Totuuden nimessä olemme paljolti pysyneet pystyssä muutaman reippaamman tukimaksun ansiosta. Heille erityinen kiitos! Yhteiskunnalta emme ole tällä vuosituhannella edes yrittäneet anoa mitään.

DI Björn Silfverberg piti yli tunnin esitelmän runsaahkolle yleisölle. Mies oli juuri palannut työmatkalta Vietnamista n. 13 miljoonan Ho Chi Minhistä. Hän oli järkyttynyt suunnitelmista muuttaa miljoonien mopojen kaupunki valtavien moottoritiespaghettien autokaupungiksi ulkomaisten konsulttifirmojen innoittamana. Helsingin osalta Björn pohti suunniteltujen kaupunkibulevardien hyötyjä ja haittoja.

Ensi keväänä toimitamme jälleen paperilehden jäsenillemme. Syksyn 2/15 lehti on tuossa 10-sivuisena nettisivullamme. Teimme siitä paperisena Enemmistön ensimmäisen värillisen painoksen 8-sivuisena. Suppea määrä lähetettiin joihinkin kirjastoihin, arkistoihin ja joillekin yksityishenkilöille.

Sähköinen helvetti

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi

http://www.finanzwirtschafter.de/wp-content/uploads/2011/04/DB-Deutsche-Bahn-AG-B%C3%B6rsengang-IPO-Dividende-2011-Bilanz-2010.png (17.11.2015)

Ystäväni matkustaa mielellään Saksan hyvin toimivassa rautatieverkostossa, mutta...

Sähköinen helvetti

Olin reissuun lähdössä. Kaikki oli valmista jatkoyhteyden varmistavaa junalippua vaille. Siispä siitä vaan rautatieyhtiön sivuille.
Valitsin päivämäärän, klik. Jatkoin eteenpäin klik, klik, klik. Poistin erilaisia lisämaksullisia vakuutuksia, tarjouksia ja palveluita. Yksikin unohtunut raksin poistaminen ja myyjä olisi koukuttanut minut ostamaan jotain, jota en halunnut. Olin siis tarkkana.

Annoin henkilötietoni, osoitteeni, nakuttelin luottokorttini numeron ja sen kääntöpuolelta löytyvän tunnuksen.

Varmistin tiedot kahteen kertaan, ja klikkasin kohtaa, jossa vakuutin että olen lukenut ehdot, ja kaikki antamani tiedot ovat oikein.
Loppusuora häämötti. Toivorikkaana klikkasin eteenpäin merkkiä, jotta kuljetusyhtiö saisi rahat palveluksestaan, mutta vielä mitä:
Olin unohtanut merkitä sukupuoleni. Piti palata takaisin. Klik. Uusi yritys, ja katso, kone ilmoitti, että lippu tulee antamaani sähköpostiosoitteeseen, josta voin printata sen. Siirryin siis netistä s-postin puolelle, ja siellä se oli – niin kuin luulin (Huom! Tässä kohdassa yleensä printteri ilmoittaa, että paperi tai muste on loppu tai se ei toimi muuten vaan).
Tyhmyyksissäni printtasin liitetiedoston heti ja totesin, että kyseessä ei ollutkaan lippu, vaan varausvahvistus. Printteri pukkasi viisi sivua asiaa, jolla en tehnyt mitään.

Hetken kuluttua tuli toinen meili, jossa oli varsinainen matkalippu. Siispä printtasin kuudennen sivun, jossa oli tiiviimmin pakattuna samat asiat kuin edellisessäkin meilissä.
Mikä onnistumisen riemu!

Aikaa kotoiseen itsepalveluun meni hiukan yli puoli tuntia. Harvoinpa vanhaan aikaan joutui lippuluukulla näin pitkään seisomaan. Vanhaan ihmispalveluaikaan koko tämän a-nelosmäärän ja sähköisen helvetin korvasi pieni, puolen tulitikkurasian kokoinen pahvinen piletti.

En ole tietotekniikan vastainen, mutta älyttömyydestä en tykkää. Eikö yksinkertaista asiaa pystyisi hoitamaan it-maailmassakin selkeämmin, vähemmillä kysymyksillä ja ilman salakuoppamaisia lisämyyntikoukkuja? Kuka kaipaa tällaista itsepalvelubyrokratiaa?
Ketä varten nämä systeemit on luotu? Ihmistä vai insinööriä?

Otto Favén
Kaikkien alojen asiantuntija
Vantaa

ps. Esimerkki on Saksan rautateiltä, mutta kyllä Suomessakin osataan...

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi

Seuraavana Höljäkkä

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi

www.ylakarjala.fi (11.10.2015)

Lähdin syyskuun lopussa junareissulle lakkautusuutisten säikäyttämänä pääkaupungista. Vielä kerkiäisi nähdä ruskaväreissä katoavat raideyhteydet. Kyllä kelpasi istua yläkerrassa 200 kilometrin vauhdissa Lahden oikoradalla. Pieksämäellä vaihdoin Joensuun junaan. Vanhan dieselveturin katku leijui kolmessa sinisessä sinänsä mukavassa 70-luvun metallivaunussa. Joensuusta moderni tsekkivalmisteinen kiskobussi ampaisi kuin rusakko puskasta kohti Nurmesta. Matkustajia riitti arkipäivänä koiria myöten. Konduktööri vaihtui automaatiksi. Tilastoissa eivät taida näkyä "vapaamatkustajat". Tunnelmaa loivat joka asemaa lähestyttäessä kuulutukset kolmella kielellä. Pohjois-Karjala ja kansainvälisyys kohtasivat hauskasti: Nästa Höljäkkä the next stop Höljäkkä. Eräs varttuneempi pariskunta muisteli onnen aikoja, jolloin pohjoisen juna tuli Kontiomäestä ja makuuvaunussa pääsi mukavasti Helsinkiin aamuksi.

Poikittaisliikenne toimii vielä Ylivieska-Iisalmi ja Seinäjoki-Jyväskylä -väleillä. Pieksämäki-Savonlinna väli peruskorjattiin aikoinaan kymmenillä miljoonilla. Tulevan kilpailutuksen myötä sinne voitaisiin palauttaa kiskobussiliikenne. Etelässä Y-junien lakkauttaminen koskettaa erityisesti Siuntion asemaa, jonka viereen on rakennettu iso taajama raideliikenteen houkuttelema. Eivätkö puolityhjät pikajunat voisi pysähtyä siellä? Tuskin parin minuutin pysähdys on keneltäkään pois! Toki siuntiolaiset olisivat jo aikaisemmin voineet mennä enemmän itseensä. Näin he olisivat huomanneet, että juna on ylivoimainen Helsingin ruuhkiin kulkiessa.

Kysymys on arvovalinnoista. Hallitus esittää jälleen autoveron alentamista 200 miljoonalla. 12 miljoonan ostoliikenteen säästö on siis kuusi prosenttia siitä.



Ylläoleva teksti julkaistiin Hesarissa 4.10. uudella otsikolla: "Kyllä kelpasi istua junan kyydissä".

Tein siis junamatkan Helsinki-Pieksämäki-Joensuu-Nurmes. Siellä on pakko siirtyä linjuriin päästäkseen Kajaaniin. Takaisin junalla Iisalmeen ja kiskobussilla Ylivieskaan ja Pendolinolla takaisin Helsinkiin.

Joensuulainen kirjailija Tuula-Liina Varis kirjoittaa kolumnissaan "Kiskot rullalle, aivot narikkaan" (Kansan Uutiset 9.10) nasevasti:

Olen asunut Joensuussa vuodesta 1986 ja siinä ajassa liikenneyhteydet ja VR:n palvelu ovat radikaalisti heikentyneet. Yöjunat Turkuun ja Helsinkiin lopetettiin, vaikka ne olivat erittäin tärkeä yhteys niin Joensuun yliopistolle kuin monille muillekin instanseille. Kulut yliopistoyhteistyöstä kasvoivat hotelliyöpymisten, päivärahojen ja kalliiden lentolippujen myötä huomattavasti.

Infrastruktuurin ylläpitäminen kuuluu valtion velvollisuuksiin, sillä kansa kustantaa sen veroillaan. Valtio ei ole yritys eikä mekanismi, valtio on ihmisten yhteisö, organismi. On alueita, joita ei voi jättää bisneksen huoleksi ja yksi niistä on infrastruktuuri.

Viisasta puhetta. Autoveroja kyllä lasketaan toistuvasti ja navetan takaa haettavista autoista maksetaan 1500 euron romutuspalkkiot.


   Risto Reissaaja

HUOM! Yhdistyksen uusi osoite: www.enemmisto.fi